Syy lähteä reissulle Itäkeskukseen: Saray Baklavan künefe

Tehdessäni pientä taustatutkimusta Helsingin itäosien ruokapaikoista löysin ravintolasuositusten seasta myös yhden erityisesti baklavastaan tunnetun ruokapaikan, jonne halusin ehdottomasti päästä käymään. Saray Baklavalla on lähes ylistäviä arvosteluja niin Googlessa kuin Facebookissa. Lounaan (reissu Kirkuk-ravintolaan) ja jälkkäribaklavan yhdistäminen tuntui harvinaisen hyvältä idealta ja sain vielä yhden ystävistäni seikkailemaan kanssani Itäkeskuksen ympäristöön. Sunnuntai minun makuuni.

Olen jo monta vuotta ollut suuri baklavafani. Ihastukseni alkoi ollessani lukiovaihdossa Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa. Otin vaihtokoulussani yhden kurssin Foods-nimistä oppiainetta, jossa kokkasimme tai leivoimme joka tunnilla. Näillä oppitunneilla sain ensimmäisen kosketukseni baklavaan. Olin täysin ymmälläni lehtitaikinan, murskattujen pähkinöiden ja hunajan yhdistelmästä. Myöhemmin, asuessani lyhyet pätkät Torontossa ja Berliinissä minulla oli aina välillä tapana napata jostain kulmakuppilasta mukaan pari palaa baklavaa kotona teen kanssa nautittavaksi. Koen, että minulla on aika hyvä käsitys, miltä hyvä baklava maistuu. Rima oli siis korkealla myös Saray Baklavan suhteen.

***

Saray Baklava sijaitsee Itäkeskuksessa Tallinnanaukiolla. Sisäänkäynti on melko huomaamaton, mutta sisällä näkökenttään tulvivat kirjavat tekstiilit, taulut ja valokuvaprintit.

Ihmettelemme hetken lasivitriinissä prameilevia leivonnaisia ja baklavaa, kunnes huomaan pienen kyltin, jossa listataan aamiaistarjouksia. Kyltin yläosassa on merkillinen kuva pienestä lätystä, josta nostettavasta palasta valuu valkoista tahmaa kuin pitsasta. Kuvan alla lukee künefe (4,90 e). Ihmettelen tuotetta, jolloin toinen työntekijöistä tuo näytille muovikelmun alla olevan lätyn ja selittää, että künefe on juustoa sisältävä makea leivonnainen. Hän kertoo, että sen saa jäätelölle ja varoittaa, että valmistuksessa kestää 5-10 min. Meillä ei onneksi ole kiire, joten päätämme jakaa künefen jäätelöllä ja lisäksi ottaa yhden pienen pistaasibaklavan (1,50 e). Meille suositellaan isompaa versiota, mutta tiedän, että pystyn yleensä juuri ja juuri syömään yhden palan tätä makeaa herkkua, joten pitäydymme maistiaiskoossa. Ystäväni tilaa cappuccinon (3,50 e) ja minä normaalikokoisen mustan teen (2,50 e, pieni 1,00 e).

Tiskin takana häärää kaksi työntekijää.
Künefen lisäksi tarjolla on erilaisia aamiaisruokia. Toisella kerralla voisin kokeilla, miltä turkkilainen aamiainen maistuu.
Baklavaa riittää eri muodoissa.

Künefessa tosiaan kestää vähän kauemmin. Odottelemme kenties 10 minuuttia. Lopulta leivos saapuu pienellä metallilautasella ja tarjoilija varoittaa, että se on tulikuuma. Muistutamme vielä jäätelöstä, kahvista ja teestä. Pöytään tuodaan neljä vaniljajäätelöpalloa näyttävästi tummalla hunajalla tai siirapilla sekä pistaasimuruilla kuorrutettuna. Tarjoilija tuo juomat erikoisella korkealla metallitarjottimella hymyn saattelemana. Jäätelön ja juomien pienestä viivästyksestä huolimatta palvelusta jää lämmin tunne.

K¨nefe, jäätelöä, baklavaa ja mustaa teetä. Voiko sunnuntai tästä enää parantua?

Künefe on päivän kohokohta. Se on sekä kaunis että herkullinen. Leivoksen pinta on paahtunut uunissa kullanruskeaksi ja näin suomalaisittain kuvailisin sitä rakettispagetin näköiseksi. Kuoren päällä on pistaasimurusta tehty risti. Sisus on tahmeaa juustoa, joka muistuttaa sitkeydessään hieman lämmitettyä leipäjuustoa. Juusto on varsin miedon makuista ja sitä on juuri sopiva määrä taikinaan verrattuna. Künefe on päältä rapea, sisältä tahmea ja siirapilla kuorrutettu jäätelö kruunaa kokonaisuuden. Ystävänikin on aivan myyty ja epäilee, että baklava voi enää voittaa künefea. Baklava osoittautuu aivan yhtä erinomaiseksi. Se on hunajan ansioista mehevä, mutta ei liian kostea, jolloin lehtitaikinan rapeus ei olisi edukseen. Yksi parhaimmista baklavoista, joita olen elämäni aikana syönyt. Päälimmäisenä kahvilasta jää kuitenkin mieleen künefe, koska se on meille molemmille täysin uusi maku- ja koostumuselämys.

Kaunis kullanruskea künefe otti paikan sydämessäni.
Künefen olomuoto pitää kokea itse, mutta tässä joka tapauksessa kuva sisuksesta.
Yksi parhaista baklavista, joita olen elämäni aikana saanut maistaa.

Pieni varoituksen sana: sekä künefe että baklava ovat todella makeita. Näiden herkkujen kylkeen kannattaa ehdottomasti ottaa mustaa teetä tai kahvia. Mustaan teehen tulee melkein jano künefea mutustellessa.

Juttelen lopuksi vielä toisen tarjoilijan kanssa ja hän kertoo muun muassa, että leivonnaiset ovat turkkilaisia. Selitän, miksi otan valokuvia ja hän ottaa blogini nimen ylös. Kerron, etten tee tähtiarviointeja, vaan ennemminkin kuvailen kokemusta. Hän toteaa, että ole vain aivan rehellinen arviossasi. Tässä se nyt on: Itäkeskukseen voisi aivan hyvin matkustaa pelkän künefen takia. 10 minuutin odottelu ei ole paljoa vaadittu tältä herkulta.

Saray Baklava

Tallinnanaukio 3, 00930 Helsinki

***

Tässä vielä uteliaille joitakin linkkejä Saray Baklavaan ja turkkilaisten herkkujen valmistukseen liittyen.

Juttu Saray Baklavan omistajasta:

https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/254929-nain-syntyy-valimeren-herkku-hakunilassa-katso-kuvat

Sympaattinen video Saray Baklavan baklavan teosta Hakunilassa:

https://www.hs.fi/hstv/art-2000002943879.html

Video, joka valottaa künefen valmistusta:

https://www.youtube.com/watch?v=s-p6nbG3CQ8

Sisustuksessa parasta olivat kauniit kirjavat tekstiilit.
Saray Baklavaan tulvii valoa Tallinnanaukiolta.
Seinillä on sanomalehtijuttuja paikan omistajasta tai leipurista.
kulttuuri ruoka-ja-juoma ravintolat

Kirkuk: Kurdiherkkuja metromatkan päässä

Viime sunnuntaina 22.9. päätimme suunnata ystäväni kanssa metrolla kohti itää. Keskustaan matkustamiseen verrattuna reissu Itäkeskukseen läheni fiilikseltään ulkomaanmatkaa. Puhoksen ostarilla kuuli tuskin sanaakaan suomea. Vaikka Itäkeskuksen ympäristö ei ole suoraan verrattavissa Berliinin tiiviiseen ja vilkkaaseen katukuvaan, reissu toi mieleeni ravintolaseikkailuni Neuköllnissä, Kreuzbergissa ja Moabitissa.

Ensimmäisessä Itäkeskus-osassa vierailemme Kirkukissa (virallisesti Kirkuk sijaitsee Puotinharjun puolella, mutta olimme Itäkeskuksen metroaseman lähettyvillä). Kirkukissa tarjolla on kurdilaista ruokaa irakilaisen Kirkuk-kaupungin tyyliin.

***

Kävelemme metroasemalta Puhos-ostarille, jossa Kirkuk sijaitsee. Päivä on kirpsakka ja aurinkoinen, mutta tunnelma ostarilla lähes aavemainen. Ostarin rakenteet muodostuvat valkoiseksi maalatusta betonista ja vaaleansinisistä metallikaiteista ja toiselle tasolle vievät lehtiä ja roskia keränneet pysähtyneet liukuportaat – siis ulkona. Jatkamme matkaa läpi ostarin, ihmettelemme ravintoloiden tarjontaa ja päädymme lopulta Kirkukiin.

Puhoksen ostari osoittautuu hieman aavemaiseksi.
Ravintolan visuaalinen ilme on lähes psykedeelinen.

Astuessamme sisään ravintolaan huomaan ensimmäisenä suuren ravintolasalin sivuille rakennetut koristeelliset loosit, jotka on vuorattu kirjavilla punaisilla matoilla ja tyynyillä. Ihmettelen pöydän korkeutta millisekunnin, kunnes tajuan, ettei looseissa ole tuoleja. Niissä syödään siis polvien päällä tai risti-istunnassa. Tilan keskellä on tavallisia pöytiä muhkeilla tuoleilla, jotka on koristeltu tilkkutäkkimäisellä kukonjalkakuosilla. Kokonaisuudessaan meitä tervehtii värien, printtien ja valojen iloinen sekamelska.

Pienet loosit matalien pöytiensä kera ovat todella suloisia.

Menemme tiskille tilaamaan. Valitsen shish kebab ja riisin (10 e) ja ystäväni shish kebab + shish lammas -nimisen annoksen (11 e). Tarjoilija kertoo, että annokseen kuuluu sekä linssikeitto, salaattibaari että tee. Jätämme salaattibaarin suosiolla väliin, mutta linssikeittoa kokeilemme. Keitto on melko suolaista, mutta oikein maukasta ja toimii hyvin kevyenä alkuruokana.

Odotellessamme ruokaa huomaan, että muihin pöytiin tuodaan ruuan lisäksi suuria naanleivän näköisiä leipiä. Ruuat saapuvat mustassa kärryssä, jolla tarjoilija kuljettaa annoksia ympäri ravintolaa. Mekin saamme neljä suurta leipälättyä, joten haemme salaattibaarista vielä hummusta.

Annosten konsepti on yksinkertainen: lihavarras, pari grillattua tomaattiviipaletta, sitruunalohko, kasa sipulia ja lehtipersiljaa sekä riisiä, mikäli se kuuluu annokseen. Pöytään tuodaan myös oranssi papuliemi. Utelemme sen käyttötarkoitusta tarjoilijalta, mutta tämä ei puhu suomea ja tuntuu haluavan poistua paikalta mahdollisimman pian. Yritän kysellä englanniksi, onko papulientä tarkoitus syödä keiton tapaan vai lapata ruuan päälle kastikkeena, mutta tarjoilija nyökyttelee molemmille vaihtoehdoille. Dippaamme siihen leipää ja toteamme, että se maistuu hieman säilykkeeltä. Papuliemi jää mysteeriksi ja valitettavasti myös syömättä.

Shish liha -annokseni on maukas, mutta kokonaisuus hieman kuiva ilman kastiketta.
Ystäväni annoksessa on sekä naudanlihaa että lammasta.

Shish kebab -annoksessani liha on mehevää ja koostumus jauhelihamainen. Lihan alla on sekä keltaista että valkoista riisiä. Yllätyksekseni keltaisen riisin seassa on myös pieniä kananpaloja. Niitä on enemmän kuin yksi, joten ne tuskin ovat siellä vahingossa. Papulientä lukuun ottamatta annokseen ei kuulu minkäänlaista kastiketta. Puristan päälle sitruunaa, mutta annos jää hieman kuivaksi. Hummus ei ole parhaimmasta päästä ja pohdimme, että se ei todennäköisesti ole paikan päällä valmistettua. Ystäväni mielestä naudanlihavarras voittaa lammasversion, joka on täyslihaa.

Teen voi pyytää aterian lopuksi tiskiltä ja se on todella positiivinen yllätys. Tee tarjoillaan kuparilautaselta, jossa on pieni kuparikannu täynnä mustaa teetä sekä pienet lasit koristeellisine aluslautasineen.

Jälkiruokatee on ihanaa oikein tummaa mustaa teetä, joka tarjoillaan kauniista kuparikannusta.

Kirkuk tarjoaa hyvää ruokaa, mikäli liha- ja riisipainotteisuus ei haittaa. Kasvissyöjille sopivia pääruokavaihtoehtoja ei pistänyt silmään ollenkaan. Hinta-laatusuhde on erinomainen: n. 10 eurolla saa alkuruuan, pääruuan, leivän ja teen. Kirkukista ei ehkä tullut lempiravintolani, mutta kokonaisuus toimii ja tunnelma on rento. Viereisistä pöydistä päätellen tämä on paikka, johon voi tulla sellaisina sunnuntaina, jolloin ei tee itse mieli kokata.

Kirkuk

Kastelholmantie 1, 00900 Helsinki

Tarjolla on myös baklavaa ja kakkuja.
Oikeaoppinen tapa syödä loosissa: ensin kengät pois.
Lähtiessämme ostarilla alkoi jo olla hieman elämää.

 

kulttuuri ravintolat ruoka-ja-juoma