Royal Nepal: Bulkkinepalilaista Vallilassa

Käydessään Suomessa siskoni yöpyy luonani ja tekee arkipäivät etätöitä asunnossani. Nyt hän oli taas vierailulla ja työskentelimme molemmat kotoa. Koska kotonani ei juurikaan ollut ruokaa, päätimme lähteä ulos lounaalle. Paikaksi valikoitui lähiseudun nepalilainen ravintola Royal Nepal, jossa minun on ollut jo pitkään tarkoitus käydä. Ikkunaton kellaritila ei kuitenkaan ole houkutellut astumaan sisään ravintolaan. Sturenkadulle näkyy vain talon kivijalkaan tehdyt kirkkaan siniset teippaukset, joissa näkyy Helsingin nepalilaisille ravintoloille tuttuun tyyliin lumihuippuisia vuoria ja ravintolan nimi. Ulkona on kyltti, joka mainostaa 10 e lounasta sisältäen buffetin, naanleivän, riisin, salaattibaarin sekä kahvin tai teen. Ei huono diili, joten uskaltaudumme kokeilemaan.

Nopealla vilkaisulla ravintolan sisustusta voisi kuvailla jopa prameaksi. Myös sisäseiniä koristaa taulut, joissa komeilee lumihuippuisia vuoria. Taulunkehyksissä on kultaa ja baaritiskin takaa kohoaa puinen hylly täynnä viinipulloja ja muita juomia. Pöydät sijaitsevat pienissä looseissa seinän vierellä. Ikkunattomasta ravintolatilasta on saatu yllättävän miellyttävä. Taustalla pauhaa Bollywood-elokuvista muistuttava poppi ja siskoani huvittaakseni otan pari tanssiaskelta musiikin tahtiin.

Maksamme 10 e lounaan ja menemme kokoamaan annoksemme salaatti- ja buffetpöydästä. Salaattipöydästä saan déjà vun, joka vie minut yliopistoruokalaan: tarjolla on mm. porkkanaraastetta, fetasalaattia sekä tavallista salaattia paprikalla ja kurkulla. Mukaan on myös eksynyt enemmän nepalilaiselta vaikuttavat peruna-kikhernesalaatti, maustettua sipulia, raitaa sekä papadum-leipää. Buffetista löytyy erilaisia kana- ja naudanlihacurreja sekä yksi curry paneer-juustolla. Lisäksi tarjolla on pakoroja (uppopaistettuja vihannespesiä) ja vegaanista kasvismuhennosta. Ruokien vierestä löytyy myös mangolassia ja chilikastiketta. Kyltissä kylläkin lukee “chillikastike” ja “chilly sauce”, ilmeisesti tarkoitettu vain rennoille ja viileille tyypeille. Jätän ottamatta.

Curryt ovat ihan hyviä, mutta useammat niistä vaikuttavat lähes samaan oranssiin kastikkeeseen tehdyiltä.

Hetken pöydässä istuttuamme, tarjoilija tuo vielä korin, jossa on kaksi öljyllä tai voilla voideltua naanleipää. Maistelemme eri curreja ja revimme palasia naanleivästä. Salaattibuffettiin koskeminen alkaa aika nopeasti kaduttaa. Porkkanaraaste tuntuu todella vieraalta butter chickenin rinnalla. Pakorat yllättävät positiivisesti, mutta suurin osa curreista ovat korkeintaan tyydyttäviä. Minun ja siskoni suosikiksi valikoituu paneercurry, jota haemme vielä toisella kierroksella. Juusto on pehmeää ja maistuu melkein paikan päällä tehdyltä (unohdin kysyä tästä jälkikäteen). Vaikka kastike näyttää lähes identtiseltä butter chickenin ja tikka masalan kanssa, se maistuu hieman raikkaammalta. Mainitsen siskolleni, että curryt voittavat kyllä yliopistoruokaloiden “kanacurryt”, mutta epäilen, että paikka menestyisi ilman lähistöltä tulevia nälkäisiä toimistotyöntekijöitä ja työmiehiä. Jään kuitenkin pohtimaan, voisiko listalta tilattavissa ruuissa kenties olla hieman korkeampi taso. Buffet on harvassa ravintolassa suurin taidonnäyte.

Salaattibuffetin antimet vievät ajatukset ikävästi yliopistoruokalaan.
Naanleipä on lounaan kohokohta. Sen lisäksi 10 e lounastarjoukseen sisältyy kahvi tai ”nepalilainen” tee, joka maistuu sokerilla ja täysmaidolla höystetyltä chai-teeltä.

Royal Nepal on toimiva ja edullinen lounaspaikka. Jos lounas ei kiinnosta, ravintolaan voi aina tulla illalla yksille tai kaksille, sillä ulko-ovessa mainostetaan A-oikeuksia. Juomisen lisäksi iltaisin löytyy ilmeisesti muutakin tekemistä: buffetin takana on verholla peitetty oviaukko ja sen yläpuolella kyltti, jossa on nuoli oikealle sekä teksti “Biljardi”.

Royal Nepal

Sturenkatu 32-34, 00550 Helsinki

kulttuuri ravintolat ruoka-ja-juoma

Pho Viet: Erinomaista pho-keittoa Helsingin keskustassa

Kuinka kauas voi matkustaa ihan vain syömällä oman kotikaupunkinsa kuppiloissa? Yllättävän kauas! Tämä blogipostaus aloittaa mun makumatkat Helsingin metropolialueen ruokapaikkoihin! Ensimmäiseksi päätin lähteä Vietnamiin, jonka pääkaupunkiin olisi matkaa melkein 11 000 km.

***

Lauantain suunnitelmani oli käydä ystäväni kanssa kokeilemassa Citycenterin yläkerrassa sijaitseva kiinalainen ravintola Biáng!, mutta suunnitelmamme muuttuivat matkalla. Kävelimme Eerikinkadulla ja huomasimme uuden Pho Viet -nimisen vietnamilaisen ravintolan Yrjönkadun ja Eerikinkadun kulmassa. Pho-keiton ystävinä päätimme kurkata sisään.

Ravintolassa on yksinkertainen sisustus, mutta tila on ihanan valoisa ja näkymät hyvät.

Menimme tiskille kysymään, milloin ravintola on auennut ja päädyimme hetken kuluttua tilaamaan keitot. Ystävällinen tarjoilija kertoi englanniksi ravintolan auenneen tähän pari viikkoa sitten. Aiemmin ravintola oli kuulemma ollut Kampin kauppakeskusta vastapäätä. Konsepti on yksinkertainen: ruuat tilataan tiskiltä ja maksetaan heti. Annokset tuodaan pöytään ja ruuan hintaan sisältyy valmiiksi haudutettu kahvi. Teetä ei ole tarjolla.

Pho Vietin bravuuri tuntuu olevan pho-keitto, mutta tarjolla on myös monia muita vietnamilaisia herkkuja kohtuuhintaan.

Tilasin pho-keiton (phở bò) naudanlihalla, ystäväni kanalla (phở gà). Molemmat maksoivat 12 euroa sisältäen kahvin. Tarjoilijan suosituksesta valitsin keittooni kahta erilaista naudanlihaa: pehmeää, raakana kuumaan liemeen laitettavia suikaleita (phở tái) sekä naudan kylkipalaa (phở nam), jossa on enemmän rasvaa. Keitot saapuivat melko nopeasti ja tarjoilija kysyi, haluaisimmeko limeä. Limen tultua kysyin vielä, olisiko mahdollista saada tuoretta chiliä. Berliinissä, vietnamilaisen ruuan eurooppalaisessa keskuksessa, olen tottunut syömään pho-keiton limellä ja chilillä, joten oli hienoa, että tämä onnistui pyynnöstä. Aterimet ja vesi piti hakea erikseen, mikä ei haitannut ainakaan minua ja seuralaistani tällä hintatasolla. Ainut asia, joka hieman häiritsi, olivat kertakäyttöiset puikot. Muut aterimet olivat kuitenkin teräksisiä.

Pöydillä oli maustepurnukoita, joissa oli mm. valkosipuli- ja chilikastiketta.
Tuoretta limeä ja chiliä sai pho-keiton lisukkeiksi pyynnöstä.

Molempien keittojen liemi oli todella maukasta ja päällä oli paljon lihaa, kevätsipulin vartta, sipulia ja korianteria, ehkä hieman minttua. Annokset olivat hyvän kokoisia ja naudanliha-phossa oli mielestäni jopa hieman liikaa lihaa, joten emme saaneet syötyä kulhojamme aivan tyhjäksi. Keitot oli kuitenkin kokonaisuudessaan todella positiivinen yllätys.

Lihaa ei oltu säästelty keitoissa. Myös yrttejä oli kiitettävästi.
Ystäväni tilasi kanalla höystetyn pho-keiton.

Pho Vietissä oli rento tunnelma ja se oli lähes täynnä vierailumme ajan. Paikalle oli löytänyt niin vanhempia pariskuntia kuin turistiperheitä pienine lapsineen ja matkalaukkuineen. Sisustus oli varsin yksinkertainen, mutta valtavat ikkunat toivat tilaan paljon valoa ja ravintolasta oli mukava katsella ulos kadulle.

Menimme lopuksi kiittämään hyvästä ruuasta ja teefanaatikkona mainitsin ystävällisesti, että kahvin lisäksi tarjolla voisi olla myös teetä. Teetä oli tarjoilijan mukaan kyselty jo useaan kertaa, ja kuulosti siltä, että se olisi tulossa kahvin rinnalle lähiaikoina. Lähtiessämme napsaisin hymyilevistä tarjoilijoista vielä kuvan. Tänne tulen taatusti toistekin! Seuraavalla kerralla voisin testata kevätrullia ja muita pääruokia, joita olin bongaillut naapuripöydissä.

Iloiset tarjoilijat suostuivat lopuksi vielä kuvaan.
Lähtiessämme paikka alkoi olla jo aika täynnä. Isot ikkunat varmasti houkuttelevat uteliaita sisään kokeilemaan.

 

Pho Viet

Eerikinkatu 1, 00100 Helsinki

 

/ Riikka

kulttuuri ravintolat ruoka-ja-juoma