Testissä Suomen ilmeisesti ainut etiopialainen ravintola Addis Ethiopian Kitchen

Palautin maanantaina maisterin opinnäytteeni. Sitä piti juhlia. Berliinissä asuva ystäväni oli kylässä ja vaikka usein kokkaamme yhdessä, illalla ei huvittanut ollenkaan lähteä kauppaan ja pohtia, mitä tänään syötäisiin. Mieleeni tuli Vallilassa sijaitseva Addis Ethiopian Kitchen, jonka ohi kävelin kerran myöhäisen illan gradutuulettumiskävelylläni. Ystäväni innostui, koska ei ole aiemmin syönyt etiopialaista ja päätimme lähteä testaamaan ravintolan.

Addisia lukuun ottamatta olen syönyt etiopialaista ruokaa vain kerran elämässäni. Kun olin lukiovaihdossa Kanadassa, host-äitini toi eräänä iltana Vancouverista mukanaan etiopialaisia injera-lättyjä, joita sitten söimme erilaisten muhennosten kanssa. Ruuasta mieleeni ovat jääneet ainoastaan jättimäiset lätyt, jotka muistuttavat mielestäni hieman ruisleipää maultaan. Kerron jutun lopussa lisää injera-leivästä.

Kun saavumme Mäkelänkadun ja Sturenkadun risteyksessä sijaitsevaan Addisiin, ravintola on lähes tyhjä. Vain yksi pöytä on varattuna. Valittuamme pöydän tarjoilija tulee kertomaan konseptista. Hän kysyy, olemmeko aiemmin syöneet etiopialaista ruokaa ja ensimmäisenä opimme, että sitä syödään perinteisesti käsin. Ruoka tarjoillaan lätyn päällä. Lisäksi annoksen mukana tulee muutama lisärulla injera-leipää, joiden avulla tahnoja voi nostella suuhun. Pöydiltä löytyy jopa kortti, jossa on kuvasarja injeran avulla syömisestä. Tarjoilija viittaa myös pöydältä puuttuviin aterimiin. Hän kuitenkin mainitsee, että he eivät tuomitse ja että aterimia on tarjolla tarvittaessa. Tarjoilija kertoo, että kädet voi joko desinfioida tai pestä ennen ruokailua. (Suosittelen huolellista käsienpesua näin koronavirusaikoina—en pelkkää käsidesiä.)

Tilaamme molemmat vegaanilautasen (13 e). Lautasen peittää injera-lätty, jonka päältä löytyy erilaisia kikherne-, herne- ja linssimuhennoksia (tai mössöjä), paistettua kaalia ja tomaattisalaattia sekä kolme pientä rullaa injeeraa. Ruoka saapuu todella nopeasti. Oletan tämän johtuvan siitä, että muhennokset ovat valmiina keittiössä.

Mössöt ovat hyviä, mutta yksikään ei erityisemmin nouse ylitse muiden. Tomaattisalaatti on raikas lisuke. Jään pohtimaan, ovatko pienet soikeat porkkanat pakkasesta, ehkä myös vihreät pavut. Olomuoto ja maku viittaavat hieman siihen. Tämä on ehdottomasti pieni miinus. Injera on ihanan hapanta ja totean, että edelleen vertaisin makua ruisleipään. Injeralla syöminen on hauskaa ja onnistuu yllättävän hyvin. Lopuksi saa vielä syödä tahnojen alustana toimivan lätyn.

Kokonaisuus on toimiva, mutta ei maailmaa mullistava. Pidän kuitenkin kovasti ravintolan tunnelmasta: tarjoilijat ovat oikein hyväntuulisia ja sisustus on kliseisyydessäänkin mukavan kotoisa. Mielestäni on myös ihanaa, että Helsingissä saa niin sanotusti luontaisesti vegaanista ruokaa: mitään ei ole pitänyt jättää pois tai väkisin muunnella. Etiopialainen tuntuu myös erinomaiselta vaihtelulta raskaammille vaihtoehdoille kuten hampurilaisille tai uppopaistetuille falafeleille ja tahnoille. Annos toimisi mielestäni erinomaisesti lounaana, myös kokonsa puolesta. Annos on sopivan suuri, mutta suureen nälkään kaipaisin ehkä hieman enemmän injeraa ja muhennoksia tai vaihtoehtoisesti jonkinlaista alkupalaa. Uskon, että Addis onkin ensisijaisesti lounaspaikka.

Joka tapauksessa suosittelen kokeilemaan Addisia, mikäli ei ole aiemmin kokeillut etiopialaista ruokaa. Addis taitaa olla Helsingin—ja ehkä koko Suomen—ainut etiopialainen ravintola. Saa korjata, mikäli olen väärässä! Kaiken lisäksi injera, kasvikset ja vegaaniset muhennokset ovat varsin terveellistä ravintolaruokaa, ainakin jos muhennoksiin ei ole tungettu hurjia määriä öljyä valmistuksen aikana.

Addis Ethiopian Kitchen

Sturenkatu 28, 00510

Helsinki

https://www.addiskitchen.fi/index.html

Injera

Injera on Etiopian ja Eritrean kansallisruokaa. Se on juureen tehtyä ohutleipää. Juurileivälle ominainen happamuus selittänee ruisleipämielikuvan. Koostumukseltaan injera on kuitenkin ennemminkin letun omainen ja siinä on runsaasti ilmakuplia.

Wikipedian mukaan injerassa on ”spongy texture”, mikä on mielestäni hyvä kuvailu. Suomeksi pesusienimäinen koostumus kuulostaa kuitenkin hieman hassulta. Wikipediassa huomautetaan myös, että käyttötavastaan johtuen injera on sekä ruoka, aterimet että lautanen. Ihanan käytännöllistä, aitoa zero waste -toimintaa!

Injeran kanssa syötyjä muhennoksia kutsutaan nimellä wat tai wot. Wotista on erilaisia liha- ja kasvisversioita. Addisissa injera-lätyt olivat pienempiä kuin yllä olevassa kuvassa, mutta perinteisesti lätyt ovat varsin suuria.

Tutustuttuani tarkemmin injeraan minulle selvisi, että se tehdään tefheinästä, joka on maailman pienin vilja. Tefheinässä on runsaasti proteiinia, erinomainen aminohappokoostumus ja erilaisia tärkeitä kivennäis- ja hivenaineita. Se on myös luontaisesti gluteeniton. Harmillisesti heinäsirkat tuhoavat tällä hetkellä Itä-Afrikassa viljasatoa, mikä vaikuttaa juuri tefheinän kaltaisiin viljoihin.

Lähteet:

https://en.wikipedia.org/wiki/Injera

http://ethnomed.org/clinical/nutrition/more-about-ethiopian-food-teff/?searchterm=teff

https://www.voanews.com/africa/desert-locusts-put-ethiopian-crops-risk

Injeraan liittyvät kuvat ovat Googlen ”labeled for reuse” -osiosta