Vegaanista Pjazzaa – Maukasta pitsaa ilman juustoa
Tänään perjantaina juhlistamme etukäteen isän syntymäpäivää ja olemme matkalla Pjazzaan. Olemme aiemminkin olleet Pjazzassa yhdessä perheeni kanssa. Sieltä on saanut oikein hyvää pitsaa ja välillä samalla on saanut kuunnella vielä live-musiikkiakin. Omilla nettisivuillaan Pjazza kutsuu itseään italialaiseksi jazz-ravintolaksi.
Tämänkertaisella vierailullamme jotain on kuitenkin toisin. Ainakin omalla kohdallani. Koska vietän vegaanitonta helmikuuta, eli velmikuuta, pitsa on hieman kyseenalainen ruokalaji. Kun äiti ilmoitti varauksesta, tarkistin varmuuden vuoksi, että ylipäätään voin syödä jotain Pjazzassa. Onnekseni bongaan listalta kolme vegaanivaihtoehtoa: focaccia, bruschetta-lautanen ja kasvispitsa, jonka saa myös vegaanisena.
Saavumme Pjazzaan, jossa on melko rauhallista perjantai-illaksi. Tarjoilija sanoo heti alkuun, että täältä saa erinomaista pitsaa, tai ainakin jotain sen tapaista. En ole varma, onko kyseessä vitsi, vai olettaako tarjoilija todella, että emme tiedä tätä. Tai siis paikan nimi on Pjazza. Jos pitsa ei ole hyvää, niin olisin hieman huolissani. Hän yrittää myös vääntää jonkin verran vitsiä, mutta sekin menee minulta hieman ohi.
Selviydyttyämme tarjoilijasta tutustumme menuun. Iloinen englantia puhuvan tarjoilija saapuu ottamaan tilaukset. Valitsemme alkuun bruschetta-lautasen (12 e), mikä sopii minulle mainiosti, sillä se on focaccian lisäksi ainut vegaaninen alkuruoka. Äiti valitsee tulista salamia sisältävän Diavola-pitsan (17 e) ja isä Miss Italyn (21 e), jossa on ilmakuivattua kinkkua, puhvelinmozzarellaa, kirsikkatomaattia, mozzarellaa ja rucolaa. Omalla kohdallani valinta on helppo. Valitsen vegaanisen Ortolana-pitsan (17 e), jossa on tomaattikastiketta, kirsikkatomaattia, munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa, herkkusieniä ja rucolaa. Lisäksi tilaamme lasilliset proseccoa.
Bruschetta-lautasella on neljä paahtoleivältä näyttävää rapeaksi paahdettua leipäsiivua. Annoksessa on voimakas valkosipulin tuoksu, joten uskon, että leipien päälle sivelty oliiviöljy sisältää valkosipulia. Lisäksi puisella lankulla on kolme pientä suorakaiteen mallista kippoa, joista löytyy päällisiä. Yhdessä on perinteisesti tomaattia, toisessa paprikaa ja kolmannessa kenties jonkinlaista oliivihöystöä. Koska menussa ei lue tarkemmin ainesosia, emmekä tajua kysyä, kolmas täyte jää kuitenkin mysteeriksi. Pitäisi varmaan kehittää omia makunystyröitään. Joka tapauksessa bruschetta-lautanen on onnistunut kokonaisuus.
Hetken päästä saapuvat pitsat, jotka ovat tutulla tavalla oikein reilun kokoisia. Isän Miss Italyssa ilmakuivattu kinkku sekä mozzarella on lisätty vasta uunin jälkeen. Lisäksi alla on uunissa käynyttä tavallista mozzarellaa. Diavolassa sekä juusto että salami ovat päässeet uuniin asti. Vegaanisessa pitsassa ensimmäisenä huomion herättää suuri määrä rucolaa. Jälkeenpäin ajateltuna en ole varma, oliko pitsassa herkkusieniä tai paprikaa. Mieleeni jäivät ainoastaan erinomaisen ohuet munakoisosiivut ja pirskahtelevat kirsikkatomaatit.
Äiti on tyytyväinen Diavola-pitsaansa, mutta valitettavasti itse synttärisankari on hieman pettynyt. Isäni ei tiennyt, että puhvelinmozzarella tulee pitsan päälle paistamattomana, mikä ei miellytä häntä.
Kaikissa pitsoissa on sama erinomainen pohja. Reunoilla on kaunis sävy ja ne ovat sopivan rapeat. Muuten pohja on ohut, mutta rakenne on kauttaaltaan erinomainen. Kokonaisuus on jotenkin rustiikkinen. Pohja onkin suurin syy sille, miksi Pjazzan vegaanipitsa on mielestäni varsin onnistunut. Juustoa ei juuri kaipaa, kun saa erinomaista pitsapohjaa yhdistettynä maukkaaseen tomaattikastikkeeseen ja raikkaisiin täytteisiin.
Äiti jaksaa syödä pitsastaan ehkä hieman yli puolet. Minä jaksan koko syödä koko vegaanisen pitsan alkupalojen lisäksi. Olen muistaakseni ennenkin jaksanut ainakin lähes koko pitsan, mutta juustottomasta versiosta ei tule aivan yhtä paha ähky. Tarkoitukseni ei ole kehuskella: mielestäni on vain mielenkiintoista pohtia, miltä elämä vegaanina voisi tuntua.
Lopuksi tutustumme vielä jälkiruokalistaan. Listaan ei ole merkitty vegaanista vaihtoehtoa, mutta tiedustelen asiaa vielä tarjoilijalta. Hän mainitsee aluksi, että panna cotta on gluteeniton, joten toistan, että kyseessä on siis vegaaniruokavalio. Kysyn, onko suklaafondant olla vegaaninen ja tarjoilijaa lähtee tarkistamaan ainesosat. Nään kokin pudistelevan päätä keittiössä ja hetken kuluttua tarjoilijaa palaa kertomaan, että taikinassa on voita. Veikkaan, että taikinassa on myös kananmunaa. Vanhempani kuitenkin tilaavat fondantin. Jään pohtimaan, miksei tarjoilija suositellut listalla olevaa sorbettia. Voisi kuvitella, että ne ovat vegaanisia. No, tällä kertaa jälkiruoka jää syömättä.
Kokonaisuudessaan Pjazza on mielestäni luottopitseria Helsingissä. Tunnelmaltaan se on aika erilainen esim. parin korttelin päässä sijaitsevasta Putte’s Bar ja Pizzasta. Pjazzaan voi mennä vaikka kynttiläillalliselle.
Pieni miinus tulee kuitenkin alituisesti vaihtuvista tarjoilijoista. Alun suomea puhuvan vitsiniekan lisäksi meitä tarjoili vielä kolme muuta tarjoilijaa. Erään tarjoilijan kerättyä jälkiruokalautaset pois toinen tarjoilija tuli kysymään, miltä ruoka maistui ja haluaisimmeko tilata jälkiruokaa… Toivoisin, että ravintolat voisivat pitää saman tarjoilijan yhdellä pöydällä koko illan ajan. Tämä tuntuu kuitenkin valitettavasti olevan melko harvinaista maassa, jossa tippejä ei makseta. Olen tainnut mainita asiasta jo aiemmin blogissani.
Voin suositella Pjazzaa vegaaneille, jotka eivät pahastu pienestä valikoimasta. Kokeilin n. 70 % vegaanivaihtoehdoista ja ne olivat molemmat hyviä. Viinilistalla näytti olevan useita vegaanivaihtoehtoja. Kyllä, minullekin oli uutta, että viini ei välttämättä ole vegaanista (lue lisää esim. täältä https://www.thekitchn.com/as-it-is-vegan-week-136676). Seuraavalla kerralla (kun joudun itse maksamaan) valitsen kuitenkin ehkä jonkin toisenlaisen paikan, jossa vegaanivaihtoehto ei tarkoita aterian yhden tunnetuimman ainesosan pois jättämistä.
Seuraava kerta onkin tulossa pian, sillä päätin yllättää isän ja viedä hänet salaiseen paikkaan syömään virallisen synttäripäivän jälkeen.Olen halunnut käydä kyseisessä ravintolassa jo jonkin aikaa, joten olen todella innoissani. Toivon, että myös isä osaa arvostaa ravintolavalintaani. Palataan tähän ensi viikolla!
Pjazza
Yrjönkatu 18 B Helsinki
Bruschetta-lautanen on luonnollisesti vegaaninen.
Valitsen vegaaniseksi muunnetun kasvispitsan. Käytännössä tämä tarkoittaa juuston pois jättämistä.
Lihaa syövät vanhempani valitsevat pitsat tulisella salamilla ja ilmakuivatulla kinkulla, ja tietenkin juustolla.
Jälkiruokalistalta ei valitettavasti löydy vegaanisia vaihtoehtoja. Maistan hieman pistaasirouhetta, mutta muuten jään nauttimaan suklaafondantin huumaavasta tuoksusta. Jään himoitsemaan jotain lämmintä ja sulkaista, joten googlaan jälkikäteen vegaanisia fondant-reseptejä. Löydän ihanan reseptin tämänhetkiseltä YouTube-kokki-ihastukseltani Gaz Oakleylta. Tässä linkki reseptiin https://www.veganfoodandliving.com/vegan-recipes/salted-chocolate-fondant/ ja tässä Gazin upealla vegaanikanavalle https://www.youtube.com/channel/UCF-ACPYNN0oXD4ihS5mbbmw