Ritiratiralla, tuli talvi muttei halla
Viikko sitten sunnuntaina Luxemburgissa juhlittiin talven päättymistä: kylissä ja kaupungeissa pistettiin pystyyn jättiläismäiset ristit, jotka tuikattiin tuleen illan hämärtyessä. Vanha pakanaperinne Buergbrennen (”kylätulet” – katso kuvia esim täältä) merkitsee perinteisesti kevään alkamista. Tällä kertaa heti seuraavana aamuna satoi lunta (mutta sää palautui harmaisiin uomiinsa melko pian sen jälkeen).
Olen kokenut nyt neljä talvea Luxemburgissa, ja kaikki ovat olleet hieman erilaisia. Mutta pääosin ne ovat muistuttaneet suomalaista marras- ja huhtikuuta. Jos sattuisi satamaan lunta, se sulaa melkein aina iltapäivällä loskaksi, ja iltaan mennessä se on enää vain pintakosteutta asfaltilla. Viime vuonna en nähnyt lunta satavan kertaakaan, koska satuin olemaan palaverissa juuri lumisateen aikaan, ja ikkunan ääreen palattuani lumi oli jo ehtinyt sulaa. Koska toissajoulu oli myös Suomessa lumeton, 2013-2014 talvi oli elämäni ensimmäinen, kun en nähnyt lunta ollenkaan. Tänä vuonna lunta on sadellut täkäläisittäin reippaasti (5-10cm kerralla ainakin kahdesti), ja se on jopa jäänyt maahan muutamaksi päiväksi.
Helmikuu on kuitenkin pääasiassa ollut talven raja. Maaliskuusta alkaa yleensä suomalainen huhtikuu – lämpötilat voivat vaihdella nollasta +25 asteeseen.
Lasten pukeminen tällaisiin eksoottisesti vaihteleviin oloihin on monelle pulmallista. Tapasin loppuvuodesta Kolumbiasta muutama viikko aiemmin muuttaneen äidin kaksikuisen tyttärensä kanssa. Hän lähestyi minua varovaisen varmasti kuullessan, että tulen Suomesta. Oli marraskuu, eikä hänellä ollut mitään ymmärrystä, miten pukea lapsi muutaman asteen lämpötilassa. Hän ei ollut aiemmin asunut maassa, jossa lämpötila olisi koskaan alle +20. Lapsi oli puettu sukkahousuihin ja mekkoon, ja äiti oli tuonut tytön autosta ulkokautta muutamia kymmeniä metrejä kääräisemällä vilttiin – mikä nyt ei varmaan ihan huono vaihtoehto ollut ottaen huomioon, ettei kolumbialaisäiti ei ollut koskaan nähnyt mitään haalarin kaltaista. Hän kyseli hädissään, saako sellaisia ihan mistä vaan lastenvaatekaupasta.
Paikallisessa äitien facebook-ryhmässä eräs italialainen taas kyseli, uskaltaako hän lähteä seitsenkuisen tyttönsä kanssa seuraavana aamuna ulos, kun sääennuste lupaili 5 astetta pakkasta. Muutama (arviolta englantilainen) suositteli laittamaan sadesuojan lämpöeristeeksi vaunujen päälle. Oli meitä muutama skandinaavi, jotka ehdottivat muitakin tapoja suojautua kylmältä (eikä lähdetty käymään pohjoismaisia päiväunikäytäntöjä tässä kohtaa läpi, tuntui vähän liian kaukaiselta)..
Kaupungilla näkee useimmiten muutamia eri versioita talvipukeutumisesta. Jotkut pukevat lapsensa pariin villakerrokseen, ja laittavat ilman mitään erillistä ulkokerrastoa makuupussiin, joka on vaikkapa avoimessa turvakaukalossa. Useimmiten tämä varmasti riittääkin, mutta itseäni paleltaa ajatus olla ulkona ilman päällysvaatetta varsinkin, jos vaunukopasta ei saa suojaa. Toinen, hyvin tyypillinen pukeutumisversio on paksu toppatakki ja tavalliset housut jalkoineen makuupussissa, mutta lapsi ilman lapasia – myös lämpötilan ollessa nollan alapuolella.
Jos näkee lapsen talvihaalareissa, voi olla varma, että jompikumpi vanhemmista tulee jostain päin Skandinaviaa. Mutta kaikenkaikkiaan en ole oikein varma, kuinka paljon täällä haalaria edes tarvittaisiin, vaikka lunta enemmän sataisikin. Lapsia kun ei viedä ulos leikkimään, jos sataa tai on muuten märkää – koulussa tai päiväkodissakaan. Muistelen kuulleeni, että jossain tarhassa lämpötilaraja ulkona leikkimiselle on +3, ja sen tuntumassakin ulkoilua selkeästi rajoitetaan.
Tämäkin on varmaan yksi syy, miksi ”ulkomailla lapset on aina niin kivasti puettu”. Kommentti taitaa usein kummuta siitä, ettei lasten kivoja vaatteita ole verhottu kokohaalarilla? Kun ulkona ei peuhata, voidaan käytännöllisyydestä viis veisata ja keskittyä kauneuteen: kaupungille laitetaan lapsellekin nahkaiset kävelykengät, tytöille usein paksut sukkahousut ja hame, pojille pillifarkut ja muhkea toppatakki. Kaupungilla kävely on monelle ainoita ulkoilun muotoja viikon mittaan. Monet lapset eivät leiki ulkona, vaikka olisi oma aidattu takapiha. Kaikille helpompaa pysyä sisätiloissa: vaatteet pysyvät siisteinä ja kuivina, niin lapsilla kuin vanhemmilla.
Toisekseen olen ollut huomaavinani, että lapset laitettaisiin kävelemään aikaisemmin kuin Suomessa, ja siksi myös vaatteet näkyvät eri tavalla katukuvassa. Ehkä haalaria pidetään epäkäytännöllisenä kävelylle? Bussissa näkee usein äitejä, jotka kantavat kaksivuotiaitaan sylissä viedessään lasta tarhaan. En ole vielä päässyt perille, miksei rattaita sitten käytetä?
Tosin keskustan tuntumassa asuessa, ainakaan meidän kohdalla emme aamuruuhkassa edes mahtuisi bussiin rattaiden kanssa, jos joutuisin viemään lasta vaikkapa tarhaan keskustan suuntaan. Olen pari kertaa joutunut lähtemään liikkeelle ruuhka-aikaan ja pukumiehet bussissa eivät kyllä rattaille tilaa tee. Ihmisillä on tärkeys- ja kiireysjärjestys? Se on myös yksi syy, miksi valitsimme pojalle tarhan läheltä kotoa, emmekä läheltä työpaikkojamme, jolloin joutuisimme kulkemaan keskustan kautta. Vaikka jo muutenkin pitkään tarhapäivään tämä tulee tekemään melkein tunnin lisää, niin lapsen on varmasti mukavampi viettää se tunti tarhassa kuin ruuhkaisissa liikennevälineissä.
Talvipukeutumisessa minun täytyy kohtapuolin valita kai haalareiden ja keski-Eurooppalaisen mallin välillä. Täällä nimittäin vaunujen kopat ovat melkein järjestään melko lyhyitä – en tajunnut vaunuja hankkiessani, että kopan sisäpituus 74cm riittää vain puolivuotiaaksi asti. Ajatus taustalla on kai se, että puolivuotiaana lapsi osaa jo istua ja on enemmän hereillä. Hereillä ollessaan kiinnostunut ympäristöstään, eikä edes malttaisi makoilla vaunukopassa (ja kun lapsia ei nukuteta ulkona, vaunut ovat lähinnä vain paikasta toiseen liikkumista varten). Omat vaununi eivät ole yhdistelmävaunut, joten koko adapterityyppi vaihdetaan. Silloin vaunuihin saa sitten enää vain istuinosan kiinni, eikä mahdollisuutta venkslaamiseen ole.
En pysty sitten enää pakkaamaan lasta kopan suojiin ja vähän jotenkin jännittää laittaa poika näin pienenä rattaisiin, tuulen ja viiman armoille. Rattaissa käytetään täällä kyllä usein puolimakuupussia (foot muff), jossa on aukot niin, että turvavyöt saa kiinnitettyä makuupussin sisällä ja vaate lämmittää myös selkää. Mutta on se lapsi silti rattaissa jotenkin vähemmän suojassa.
Ja missä se lapsi nyt sitten nukutetaan ulkona? Raaskiiko sitä hankkia uudet vaunut vain sen takia? Jos foot muff onkin liian kapea paksuille talvivaatteille, tarkenisiko poika muka kokonaan ilman makuupussia, siskon suomalaisesta äitiyspakkauksesta perityssä toppahaalarissa? Sitten pitäisi kai olla kunnon lämpimät kengät? Ja jos ensi viikolla onkin +15, niin kannattaako sellaisia nyt enää hommata?
Jos etelä-Eurooppalaisilla onkin ehkä vaikeuksia sopetutua pukeutumisessa nimenomaan kylmän eri asteisiin, minun on vaikea luopua vaunuista. Yhtäkkiä minäkään en enää oikein tiedä, miten se lapsi nyt sitten pitäisi pukea.