Käsi ylös kuka EI osaa ranskaa?! Arvatkaas mitä voisi tarkoittaa ”Lecture: Histoire de Train de Bastien”? Jes! Sitä minäkin: ”Historian oppitunti: Bastienin juna”. Paitsi että mitä ihmettä se nyt sitten meinaa. Varsinkin kun asiayhteys on päiväohjelman yhteydessä tarhassa, jossa kaikki lapset alle neljävee. Pari päivää pyörittelin mielessäni googlaamatta. Joku Idän pikajuna? Pitäiskö mun tietää tästä […]

  ”Musta tuntuu että sen kurkku on kipeä”, mieheni huolestuu pari viikkoa ennen kuin poika täytti vuoden. Otimme pojan viikonloppuaamun kunniaksi vanhempien sänkyyn touhuamaan hetkeksi, kun poika vielä malttoi unihiekan voimalla pysyä hetken jotakuinkin-paikallaan. En ymmärtänyt alkuunkaan, miten kurkkukivun voisi todeta senikäisellä lapsella ilman tarkempaa tutkimusta (varsinkaan kahden toimistorotan toimesta) – mutta pysyn vaiti. Poika […]

Pojan tarhaan tutustuminen alkoi viime viikolla ja odotusten mukaisesti saatiin tuliaisena koko kaarti erilaisia pöpöjä. Poika kun on sitä sorttia, joka laittaa kaiken suuhunsa. Parin ensimmäisen päivän aikana touhua seuratessani hän lainasi suvereenisti kaverin tuttia (jota toinen samanikäinen pikkumyy-ponnarinen tyttö oli vastaavasti juuri lainannut); nuoli lattiaa, leikkikehän reunaa ja tarhatädin poskea. Ei tullut yllätyksenä vuotava […]

Viikko anoppilassa pääsiäisen tienoilla oli sen sortin kielikylpy, että päätin rohkeasti lisätä hollannin alkeet ansioluettelooni. Olen jättänyt hollannin mennessä pedantisti aina mainitsematta, koska en ole koskaan yhtään kurssia käynyt – ranskaa pidän cv:ssäni vaikka olen lukenut vain alkeet (tosin kolmeen kertaan), mutta pystyn lukemaan töissä sähköpostilla saapuneet tilaukset, ymmärrän mitä asiakas haluaa ja tiedän, mitä […]

Juuri kun kuvitteli selvinneensä imetys-korvikedebatista, tajuaa astuneensa keskelle sotatannerta. Kiinteiden ruokien aloitusikä, järjestys, laatu ja määrä ovat sen sadannen tutkimustuloksen ristitulessa, ja jokaista periaatetta vastaan tuntuu löytyvän viisitoista vastalausetta. Kulttuurien monimuotoisuudesta ei saa tukea, päinvastoin: eri maiden suositukset poikkeavat toisistaan aina vähintään yhden väittelyn verran. Liika tieto tuntui lisäävän vain tuskaa, joten lakkasin lukemasta aiheesta […]

Meillä tulee pojan kanssa bänät suurin piirtein aina puoli kuuden aikaan. Erityisesti, jos olemme olleet iltapäivän kotona kahdestaan. Poika alkaa tylsistyä leluihinsa, kaikki laulut on jo laulettu enkä jaksa enää keksiä uusia. Edellisistä päiväunista on jo useampi tunti, mutta on liian myöhä enää ottaa uusiakaan. Poika inisee ja ulisee, ja minun tekisi vain mieli lähteä […]

Aloin haastamaan riitaa paikallisen äitiryhmän keskustelupalstalla. Tai oikeammin, halusin vaan haastaa äidit ajattelemaan miten sanansa asettelevat. Minut kutsuttiin facebookissa paikalliseen (englanninkieliseen), äitiryhmään raskauden alkuvaiheessa, mutta henkisesti olin valmis liittymään vasta äitiyslomalle jäätyäni. Ryhmässä on tällä hetkellä vajaa 700 tulevaa tai olevaa Luxemburgissa asuvaa äitiä, edustettuna on varmaan melkein kaikki pääkaupungissa asuvat 160 kansallisuutta: ei juurikaan […]

Viikko sitten sunnuntaina Luxemburgissa juhlittiin talven päättymistä: kylissä ja kaupungeissa pistettiin pystyyn jättiläismäiset ristit, jotka tuikattiin tuleen illan hämärtyessä. Vanha pakanaperinne Buergbrennen (”kylätulet” – katso kuvia esim täältä) merkitsee perinteisesti kevään alkamista. Tällä kertaa heti seuraavana aamuna satoi lunta (mutta sää palautui harmaisiin uomiinsa melko pian sen jälkeen). Olen kokenut nyt neljä talvea Luxemburgissa, ja […]

Pojalleni määrättiin fysioterapiaa yskään. Lapsi sairastui alkuviikosta flunssaan: viikon mittaan yskä paheni ja sai kaverikseen nuhan. Ystäväni kanssa keskusteltuani tajustin seurata hengityksen kulkua, ja viikon loppuun mennessä hengitys rohisi ja uloshengityksessä lapsi joutui tekemään ylimääräistä työtä. Koska viikonloppu oli edessä, lähdin lääkäriin. Tuomio oli Bronchiolitis eli pikkuvauvojen keuhkoputkentulehdus. Saimme lääkkeeksi monelle tuttua Ventolinia, joka avaisi […]

Kulttuurishokki numero yksi tänne muutettua: minua kutsutaan madameksi! Olin vasta täyttänyt kolmekymmentä ja heti täditellään? Kesti vajaa vuosi tutustua johonkin ystävälliseen ranskalaiseen, joka kertoo, ettei se ole tädittelyä, eikä oikein rouvitteluakaan – ihan vain ystävällinen fraasi. Mademoiselle olisi vaan pahempi – se kun olisi sitten taas vähän alentavaa tytöttelyä. Sinänsähän madame siellä madame täällä ei […]