Ystävän kaipuu
Tänään sattuu olemaan yksi niistä päivistä kun itken sille ettei minulla ole täällä ystäviä. Tämä päivä koitti tänä vuonna huomattavasti myöhemmin kuin viime vuonna. Viime vuonna en juuri tehnyt muuta, kuin surrut tästä asiasta. Tänä vuonna sentään minulla on muutakin elämää kuin lapsi. Kuitenkin muu elämä on vielä aika vähäistä ja kun sattuu huono päivä kohdalle tämä iskostuu tajuntaan.
Miksi minulla sitten ei ole ystäviä? Voin kyllä syyttää tästä ihan itseäni. En ole luonteeltani helposti ystäviä ”saava” tai ”hankkiva”. Kun tätä asiaa alan enemmän miettimään, huomaan kaikki läheisimmät ystäväni, jotka ovat vuosien varrella säilyneet, tulleet koulun kautta tavalla tai toisella. Työpaikoilta olen myös ystävystynyt monien kanssa ja luulisin jos olisin Suomessa ystävystyisin lapseni kautta. Täällä en vain ole sattunut löytämään vielä samanhenkistä ihmistä kuin itse olen. Tai muutaman kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella, mutta elämämme rajoittavat paljon näkemistä. Muistan mieheni sanoneen joskus Puertossa saavan tuttavia, mutta ystäviä on hankala ”tehdä”. Nyt ymmärrän tämän paremmin, sillä vaikka kaikki ovat ystävällisiä ja vietetään paljon aikaa juhlissa yms. jää aito ystävystyminen todella vähäiseksi.
Aikaisemmin näitä asioita ei ole ajatellut. Ystävät ovat olleet ja heidän kanssaan on viettänyt aikaa ja samalla siten pitänyt nämä suhteet kunnossa. Paskana päivänä sitä tajuaa kuinka itsestäänselvyytenä ystäviä on ennen pitänyt. Huomaan odottavani todella paljon Suomen matkaa ja ystävien näkemistä juuri tästä syystä. Sitten mietin, että mitä tämän jälkeen? Mitä sitten kun olen tullut Suomesta takaisin ja edessä ei olekaan Suomen matkaa jota odottaa, että pääsee viettämään aikaa ystävien kanssa. Tämä ahdistaa minua jo nyt. Olen luonteeltani juuri tällainen liikaa tulevaisuutta suunnitteleva tyyppi ja stressaan sen takia tyhmimmistäkin asioista.
Tiedän tähän ratkaisun olevan vain oma pääni ja tekemättömyyteni. Koen vaan ajan riittämättömäksi. Varsinkin nyt kun opiskelen vielä avoimessa yliopistossa ja yritän lukea kaikkina vapaa-aikoinani (lue: tyttäreni nukkuessa). No tuumasta toimeen, laitoin viestin tuttavalle jos kerkeisi näkemään. Eiköhän tämä tästä joskus helpota, toivottavasti.
Olkaamme onnellisia läheisistä ystävistä ja vietetään heidän kanssaan aikaa. Hyvää Pääsiäistä! Täälläpäin ambulanssit ja poliisin sireenit laulaa, olen nähnyt jo kaksi kolaria saman päivän aikana…
– Elina (läheinen disco on tehnyt paluun yli vuoden suljettuna olon jälkeen, how nice!)