Dirty thirty, eiku?!

Pari viikkoa sitten kakkonen muuttui kolmoseksi. Tuntuuko erilaiselta? No ei oikeastaan. Olen todella onnellinen siitä mitä minulla on 30-vuotiaana. Hyvä terveys, hyvä kunto, ihana tytär, hyvä aviomies ja isä tyttärelleni, onnellinen elämä Meksikossa, olen lukenut ammatin ja toivottavasti luen vielä toisenkin.. Haha. Mutta en koe olevani missään kriisissä. Pahimmat juhlat on osaltani juhlittu parikymppisenä. Näinä päivinä sitä kaipaa enemmän ystäviä, viiniä, hyvää ruokaa, herkkuja ja aikaista nukkumaanmenoa. Tunnen olevani paremmassa fyysisessä kunnossa, kuin mitä olin parikymppisenä. Tästä olen todella iloinen sillä raskausaikainen liikkumattomuus sai minussa aivan uudenlaisen kipinän erilaiseen liikuntaan, kuin mitä ennen tykkäsin harrastaa. Aikaisemmin sitä ajatteli ulkonäöllisiä asioita enemmän ja pumppasi salilla rautaa. Nykyään tykkään haastaa itseni juoksemaan pidempään (kunhan polvet kestävät) tai kovempaa tai esimerkiksi hyppimään kyykkyhyppyjä minuutin aikana enemmän kuin aikaisemmin. Ulkonäollinen asia tulee tässä mukana, mutta äitiyden myötä ulkonäöllinen seikka muuttui.

Toisaalta olihan niitä kolmekymppisiä vähän pakko juhlistaa. Alle laitan muutamia kuvia juhlista. Sain ensimmäiset cumpleaños estilo mexicano. Oli ihan älyttömän hauskaa, niinkin että illalla sattui vatsaan ja poskiin nauramisesta. Omaksi onnekseni sain myös suomalais vahvistusta Mexico Citystä, sillä kaverini asuu siellä miehensä kanssa. Arvokkaimpia lahjoja juuri tälläiset teot mitä ei voi rahalla mitata.