Elämää järistysten kanssa

Miten elämä on jatkunut maanjäristysten jälkeen? No ensinnäkin järistyksiä tulee edelleen päivittäin, ei onneksi enää niin voimakkaita, mutta järisee kuitenkin. Viime perjantaisen jälkeen olen nukkunut varmaan yhden yön heräämättä ja pelkäämättä järistyksiä. Monena iltana huomasin stressaavani nukkumaan mennessä enkä saanut unta. Tuntuu, että kaikessa nykyään ajattelee järistyksiä. Vaikka elämä jatkuu ja ei pitäisi stressata, silti stressaan. Esimerkiksi pitää miettiä mitä on päällä nukkuessa kun koskaan ei tiedä, jos täytyy juosta ulos keskellä yötä. Ei siinä tule ajatelleeksi mitä on päällä. En itse ainakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka pitävät pitkähihaisia paitoja ja housuja nukkuessaan. Eli nyt joudun miettimään minkälaiset vaatteet on päällä nukkumaan mennessäni. 

 

 
Pelkkä ajatus ja luulet maan tärisevän. Tästä on ollut puhetta muidenkin kanssa. Kun sitä tuntee monta kertaa päivässä ja monta päivää putkeen alkaa pää jollain tapaa sekoilemaan ja tunnet tärinää vaikka mitään tärinää ei olisikaan. Esimerkiksi viime yönä heräsin hädissäni että tärisee mutta ilmeisesti tämä olikin painajainen sillä aamulla katoin eikä tähän aikaan kun heräsin mitään maanjäristystä ollut. Viime perjantaina kun 7.2 järistys tapahtui olimme nousemassa portaita tyttäreni kanssa. Nyt kun nousen portaita tunnen saman tunteen kuin sillon, niinkuin maa vajoaisi altani. Siltä se tuntui ja jollain tapaa se jätti jäljen päähän ja nyt en pysty nousemaan portaita ilman tätä tunnetta. Tänään onnistuin ekaa kertaa ehkä hieman lieventämään tunnetta kun keskityin ja hengitin syvään. 
 
 

 
Sinä ainoana yönä kun olen tämän viikon aikana nukkunut hyvin oli 6.0 maanjäristys, joka oli tuntunut kovasti. Meikäläinen nukkui niin sikeästi, että mieheni joutui herättämään. Onneksi se oli jo siinä vaiheessa loppumassa eikä tarvinnut juosta ulos. Sain jatkaa unia normaaliin tapaan. 
 

 
Elämä jatkuu ja toivottavasti stressaamiset loppuu pikkuhiljaa.
 
-Elina