Erilainen elämä Meksikossa

Hola!

Moni on kaivannut meistä blogia joten yleisön pyynnöstä sellaista nyt yritän pitää. Tulen kertomaan minkälaista elämää elämme meksikolaisen mieheni ja 1- vuotiaan tyttäremme kanssa Meksikossa Tyynenmeren rannalla. Tyttären saaminen elämäämme ei kauheasti ole vaikuttanut elämiseemme. Kummatkin tahollamme pystymme harrastamaan, tekemään töitä sekä viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa. Joten meillä ei ainakaan lausahdus ”elämäsi loppuu lapsen tulon myötä” pidä paikkaansa. Tästä iso osa johtuu tietenkin suuresta avusta mitä saamme appivanhemmilta sekä mieheni veljen perheeltä. Meksikossa muutenkin on erilainen käsitys siitä mitä kaikkea lasten kanssa tehdään kuin Suomessa. Mutta tästä myöhemmin lisää.

Vuosi 2018 näyttää todella lupaavalta sillä vihdoin ja viimein aloitamme oman talomme rakentamisen. Tästä projektista varmasti tulen kirjoittamaan lisää, sillä rakentaminen eroaa huomattavasti suomalaisesta. Pääsemme myös ekaa kertaa yhdessä tyttäreni kanssa viettämään suomalaista juhannusta ja nauttimaan siitä ihanasta valosta mitä riittää yöhön asti, sillä hyvästä säästä ei ole koskaan takuita…hahah

Elämä Meksikossa on aurinkoisempaa ja lämpimämpää niin fyysisesti kuin henkisestikin. Meksikosta puhuttaessa monella nousee ensimäisenä mieleen stereotypiset sombrero miehet pitkine viikseineen ja mariachi bändeineen tai loputon huumekartellisota uhreineen. MUTTA Meksiko on niin paljon muuta. Rantaa, ystävällisiä ihmisiä. ruokaa, todella monimuotoista luontoa, kulttuuria, tuhottomasti muinaista historiaa, vuoristoa ymymym.. Pelkästään matkaamalla 3 tuntia asuinkaupungistamme palmujen ja 30 asteen lämmöstä voit löytää itsesi henkeäsalpaavista vuoristoista ja mäntymetsän keskeltä. Henkisesti ihmiset ovat avoimempia, ulospäinsuuntautuneempia, aikaa vietetään paljon perheen kanssa. Onko tämä sitten aina mukavaa suomalaiselle tytölle (kyllä edelleen pidän itseäni tyttönä vaikka kolmasvuosikymmen häämöttää lähellä) joka on tottunut omaan tilaan ja välillä olemaan täysin yksin ja nauttimaan siitä. 

Suomenkielen kirjoittaminen minulla on todella hakusessa ja se toivottavasti paranee kirjoittamisen myötä. :)

Hasta Luego! –Elina

-kuvat: Edwin Morales, tekijänoikeus kuviin.