Kiusatuksi omassa kodissa

Minkälaiselta tuntuu asua ulkomailla vailla omaa perhettä ja ystäviä, kun ns. ”omassa kodissa” tuntee olonsa välillä todella yksinäiseksi, petetyksi ja jopa vihatuksi? 

Asia vaatii ehkä hieman avautumista. Asumme edelleen mieheni vanhempien luona, jossa asuu myös mieheni veljen perhe, opiskelijoita (tulevat opiskelemaan espanjaa Puertoon ja asuvat perheessä, olemme yksi host-perheistä). Emme kaikki ausu saman katon alla, mutta olemme paljon tekemisissä tietenkin. Mieheni vanhemmat ovat oikein idylli appivanhempia, eikä heistä ole mitään pahaa sanottavaa. 

No huushollista löytyy kuitenkin henkilö, joka on saanut tunnelman menemään pakkaselle vaikka trooppisia asteita löytyy vaikka muille jakaa. Olen todella pettynyt sillä tässä ”kodissa” en tunne olevani rauhassa enkä myöskään pysty elämään niinkuin haluaisin tyttäreni kanssa. Tämä on todella hankalaa välillä, sillä huoneemme on pieni ja tyttäremme taapero vaihe vaatii tilaa. Kuvittele tilanne, että tunnet olevasi kutsumaton omassa kodissa. Tuntuuko mukavalta? Sitä tunnen päivittäin. Tämä tunne ei tietenkään auta koti-ikävään. No onneksi mieheni kuuntelee ja ymmärtää minua, sillä saa aivan samanlaista kohtelua. Mutta miehet on miehiä eikä tällaiset niin paljon heitä hetkauta. 

Emme ole vielä tähän päivään mennessä asuneet omassa yhteisessä kodissa mieheni kanssa, joten on varmaan sanomattakin selvää, että muuttamista odotetaan kun kuuta nousevaa myös näistä inhottavista lisä syistä. Talolla on tullut paljon edistystä ja talon edistystä pääsee seuraamaan instagramin puolelta. 

En lähde avaamaan tätä asiaa sen enempää, ettei sodasta tulisi sen isompaa maailman sotaa, oli vaan paikallaan tämän kaltainen avautuminen. Onneksi tuntemuksia pääsee ravistelemaan muutaman kerran viikossa street workout- tunnille. Tietenkin myös ihanan tyttäreni olemassa olo auttaa voimaan paremmin päivittäin. <3

Toivottavasti siellä päin viikko on sujunut mukavammissa merkeissä! <3

-Elina