Kolmikielinen

Olen alkanut miettiä tätä aihetta lähiaikoina paljon kun korviini on kantautunut, kuinka moni kulttuuriset perheet eivät puhu omaa äidinkieltään lapselleen ja tällöin oppivat vain sen maan kielen missä asuvat…

Meille oli alusta alkaen selvää että tyttärelle puhumme omalla äidinkielellä, minä suomea ja mieheni espanjaa. Minä olisin jo seurustelun alkuvaiheissa halunnut puhua mieheni kanssa vain espanjaa, jotta kielitaitoni olisi kehittynyt nopeammin. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että puhumme englantia jotta tulevat lapsemme oppivat myös englannin. Mieheni on niitä harvoja meksikolaista, jotka puhuvat melkeinpä virheettömästi englantia. Pitkä tarina mutta koulussa hän ei ole oppinut sitä ja siksi onkin hyvä siinä. Kielitaito myös auttaa häntä todella paljon työssään. Mutta siitä joskus enemmän.

Meidän tytär on nyt 2,5-vuotias ja puhuu tällä hetkellä todella hyvin suomea koska olemme Suomessa. Kun olimme Meksikossa kieli oli espanja. Minä olen puhunut suomea hänelle alusta alkaen ja hänen ensimmäiset sanat olivat suomea. Kuitenkin koska asumme Meksikossa muuttui espanjan kieli nopeammasti vahvemmaksi ja hän vastasi minulle espanjaksi vaikka puhuin suomea.

Facetime puhelut tällä hetkellä isän kanssa Meksikoon eivät oikein sisällä mitään espanjan sanoja, mutta en usko sen unohtuneen. Se on vain mennyt taka-alalle. Mielenkiintoista on nähdä miten kieli menee solmuun vai meneekö elokuussa kun mieheni ja anoppini saapuvat Suomeen.

Tällä hetkellä tyttären puheessa näkyy vielä kaksi kielisyyttä esim lauseilla :”quiero ir a kakalle” suomeksi: haluan mennä on espanjaksi ja loppu suomea. Nämä ovat jotenkin niin hellyyttäviä lauseita.

Niinkuin Jenkkilässä myös Meksikossa aivastamisen päätteeksi sinulle toivotetaan terveyttä. Tyttäremme huutaa edelleen ihanasti ”salud” aivastuksen jälkeen.

Kolmas kieli

Englanti ei tietenkään ole yhtä vahva, mutta tytär ymmärtää yllättävän paljon. Tänä keväänä huomasin keskustellessamme mieheni kanssa, tytär saattoi kommentoida espanjaksi väliin jotain. Joten sanavarastoa ei oikein vielä ole, mutta ymmärrystä kyllä. Monesti myös olen laittanut piirrettyjä englanniksi, jotta niistä sitten kuulisi sitä.

On jokaisen vanhemman ja perheen päätös kuinka haluavat opettaa lapselleen äidinkieltään. Oma mielipiteeni on sen olevan laiskuutta mikäli sitä ei jakseta puhua. Tiedän perheitä joissa ei haluta siksi että puoliso ei ymmärrä tai häpeillään omaa taustaa. Muistan hyvin kuinka viime vuonna Los Angelesista matkustaessani Meksikoon olin meksikolaisten perheiden ympäröimä ja kaikki puhuivat englantia vanhemmilleen. Lapsille ei siis ole opetettu espanjaa.

Puertossa, missä asumme on paljon eri kulttuuritaustaisia perheitä ja useammat lapset osaavat kolmea kieltä ennen koulunpenkkiä. Mikä rikkaus lapselle!

Oma espanjan kielen taito olisi kehittynyt nopeammin mutta tällä tavoin tyttäremme oppii myös englannin näiden kahden muun lisäksi. Myös englantini on kyllä parantunut joten win win- situation kaikille. Mieskin on sivussa oppinut muutaman sanan suomea. ;)