Kuin yksi iso vesilätäkkö

 

Kävimme pari päivää sitten yhdellä ihanalla rannalla mistä on tullut jo yksi lemppareistamme täällä. Rantaviivaa riittää silmänkantamattomiin ja turisteja täällä ei nää yleensä ollenkaan. Tarkoituksena oli, että mieheni ja tyttäreni olisivat harjoitelleet ekaa kertaa surffausta mutta aallokko oli liian suurta ja tuuli kovaa. Mutta aamupäivästä tuli todella mahtava muilta osin. Meri vesi oli noussut sen verran hiekalle että se oli muodostanut ison lätäkön hiekalle. Aivan täydellinen pienelle taaperolle vesileikkeihin. Voi sitä riemua mitä veden loiskiminen saikaan aikaan. Juuri nämä todella yksinkertaiset asiat innostavat meidän pientä taaperoa. 

 

Tänä vuonna meillä on käynyt ihan älytön tuuri, sillä olemme nähneet jo vähintään kerran viikossa valaita. Tällä kertaa valaat hyppivät show mielessä suoraan meidän edessä. Olen kuullut että valaiden parittelukauden alkaessa ne hyppivät ja esittäytyvät kumppanilleen. Netin mukaan juuri ryhävalaat hyppivät kommunikaatiomielessä, liittyykö tämä sitten paritteluun, tiedä häntä, tarinat ainakin puhuvat sen puolesta… Näimme mielettömän show’n, joka jatkui vielä kun me jouduimme lähtemään kotiin. Tämä alkuvuosi onkin parasta aikaa nähdä valaita täällä. Muistaakseni helmikuu on vielä hyvää aikaa nähdä ja sen jälkeen ne alkavat vaeltaa pohjoiseen. Viime vuonna monet näkivät myös miekkavalaita kaupunkimme lähellä. 

Tytär pelkäsi viime vuonna vielä aaltojen ääntä. Tänä vuonna pitää katsoa ettei juokse päättömänä mereen. Surffausopetus on siis otollista juuri nyt kun ei vielä osaa pelätä. Ja kyllä näin pientä voi opettaa jo valkoisessa vaahdossa pienellä ¨boogieboardilla¨surffaamaan. Mutta tästä lisää kun semmoinen päivä koittaa. Vaikka mieluummin laittaisin silmät kiinni rannalla ja pelkäisin pahinta mutta joudun kuvaamaan tietenkin…

 

 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Me lähdetään tänään hakemaan kookosia viikoiksi. Kirjoittelen taas kun kerkiän! 

-Elina 

Kuvat: Edwin Morales, tekijänoikeus