Nousuvesi altaat – mitä meille kuuluu
Nyt ollaan jo muutama viikko oltu kotona. Hommaa riittää ja sain juuri päätökseen ravitsemustieteen uusintatentin (halusin uusia, sillä en ollut tyytyväinen arvosanaan toukokuun tentistä), mies on kovast ollut kiinni töissä ja ollaan ”saatu” jo katsella laattoja ja muita yksityiskohtia taloa varten. Mutta ei hyvää päivää miten rankkaa ja vaikeaa on valita laatoituksia?! Meillä onneksi menee aika hyvin yhteen miehen kanssa maku niiden suhteen. Vaikeutta lisää se että Puertossa ei juuri ole paljon valinnanvaraa. Pitää katsoa netistä sopivia ja toivottavasti kerkeämme lähteä Oaxacaan katsomaan jos niitä löytyisi livenä, jotta näkee sopiiko ne toisiensa kanssa vai ei. Mutta talo alkaa ottaa muotoaan mikä on ihanaa, sillä vihdoin näkee miltä huoneet käytännössä näyttävät. Monia muutoksia on tullut matkanvarrella, sillä osa oli piirretty väärin piirrustuksiin tai ei vain jostain syystä sopineetkaan meidän silmään. Osaan ei voi enää tehdä muutoksia, kuten esimerkiksi vaatehuoneen kokoon. Vaatehuonesta tuli massiivinen ja makuuhuone jäi pienemmäksi. No on ainakin iso vaatehuone :D
No mutta nyt pari viikkoa lepoa ja sitten alkaa taas uusi verkkokurssi ravitsemustieteen parissa. Täällä on alkanut olemaan vähän sateisempaa joten syksyä kohti mennään. Välillä on ihanan raikasta sateiden jälkeen. Melkein koko vuosi mennään muuten yli 30C lämpötiloilla ja kosteuden ollessa 70-80% huhti-elokuu aikana, joten vaihtelu virkistää. Nyt olen myöskin oppinut ettei aina tarvitse olla ulkona kun on hyvä sää. Auringonottoa olen myös vähentänyt huomattavasti, osittain akne voiteeni takia kyllä myös (a-vitamiini voiteen kanssa ei saa olla auringossa) ja myös luomien määrän kasvun takia. Se on välillä vaikeaa tulla Suomesta ja olla nauttimatta ”hyvistä säistä”. Se tulee jo takaraivosta kuinka hyvällä säällä pitää olla Suomessa ulkona, ei tiedä kuinka kauan odottaa seuraavia hyviä säitä. Täällä huonoimmat säät ovat siis näin syksyisin. Iltaisin ja öisin on sellaisia ukkosmyrkyjä että oksat pois! Niin jännittävää katsella salamointia parvekkeelta.
Kävimme pari viikkoa sitten rannalla tästä noin 10min ajomatkan päässä. Rannalle kehittyi tällaisia ihania pikku lätäköitä nousuveden mukana sillä ranta oli muokkautunut juuri sopivaksi niitä varten. Ainoastaan kerran pääsimme nauttimaan näistä kun ranta jo muokkautui erilaiseksi eikä lätäköitä enää muodostunut. Mutta kivaa oli, lapset tykkäsivät todella paljon. Tyttäremme on oppinut käyttämään kellukkeita ja osaa jo osittain mennä syvässäkin altaassa niillä.
Meillä on myös opittu päivä kuivaksi, vahinkoja tapahtuu enää tosi vähän ja myös asioilla ollessa tyttö on oppinut pidättämään siihen asti että pääsee potalle. Vielä pidän vaippaa varmuuden vuoksi ulkona mutta monet pissat on tulleet autossa olevaan pottaan. Täällä on todella huonosti yleisvessoja missään minne menee tai ovat karmivassa kunnossa joten helpompaa ja siistimpää pitää omaa pottaa mukana.
Nyt kun vaipattomuus menee hyvää vauhtia eteenpäin olen miettinyt tutin käytön lopettamista. Jos on hyviä vinkkejä tutin käytön lopettamiselle, otan todella mielelläni vastaan! Mitä ei kannata missään nimessä tehdä ja onko jokin vippaskonsti mikä voisi nopeuttaa ahdistusta?
Terkkuja -Elina