Oaxaca de Juárez

 

Oaxaca

Puerto Escondidosta Oaxaca kaupunkiin autolla kestää n. 6-7 tuntia riippuen minkälainen rallikuski on ratissa ja miten kanssamatkustajat kestävät spagettiteitä. Oaxacaan nimittäin joutuu mennä Sierra Madre vuoristojen läpi, joten suoraa tietä ei valitettavasti löydy. Moottoritie oli luvattu valmiiksi jo pari vuotta sitten, mutta ei ole kuulunut ja sitä todellakin odotellaan vielä varmasti kauan. Moottoritien valmistuessa matkaan tulee menemään n.3 tuntia suuntaansa. Tällä hetkellä Puerto Escondidosta pääsee kahta eri reittiä Oaxacaan. Joko Pochutlan kautta, jota me käytämme usein tai sitten Sola de vega:n kautta menevä mitä minibussit käyttävät mennessään Oaxacaan. Pochutlan kautta menevä tie on yleensä paremmassa kunnossa kuin sola de vegan kautta menevä.

 

Minä joudun aina ottamaan matkapahoinvointilääkkeen tälle matkalle. Korkea ilmanala ja loputtomat mutkat (kestävät n. 3 tuntia matkasta) yhdessä tekevät sellaisen kombon, että pahoinvointi taatusti iskee. Matkalla näkeekin yleensä vähintään yhden autollisen pysähtyneen oksentamaan. Muistaakseni kerran olen mennyt ilman lääkettä, mutta silloin istuin etupenkillä. Nykyään olen tyttären kanssa takapenkillä niin ei tulisi kuuloonkaan olla ottamatta lääkettä. Mitä sitten tyttäreen tulee niin tällä reissullahan se oksu viimein tuli. Aikaisemmin tyttö on ollut vielä vauva ja pahoinvointia ei ole ollut, mutta nyt kun ikää on enemmän, se iski. Onneksi huomasin tyttären huonovointisuuden ja kerkesin napata käsiini suurimman osan oksennuksesta. 😀 No ei muuta kun pysähdys ja pahoinvointilääke tytölle litkuna suuhun. Parikymmentä minuuttia myöhemmin simahti ja nukkui siihen asti että pysähdyimme syömään ja tämän jälkeen mutkat ovat jo siedettäviä. Itse siis vihaan jo muutenkin tätä matkaa vuorien läpi, mutta nyt vielä enemmän kun näkee oman tytön voivan huonosti. Sitä moottoritietä odotellessa. Argh.. 

 

 
 Tytön viihdetarjonta valmiina
 
Vaikka tie vuorien läpi on KAUHEA, on maisemat henkeäsalpaavia. Suurin osa matkasta on puskaa ja puuta, mutta korkealla vuoristossa pitkiä vuorijonoja ja pikkuisia kyliä vuorien rinteillä. Aikaisemmin (korkeanpaikanpelon kanssa) en melkein uskaltanut katsoa alas tai ulos ikkunasta sillä välillä pudotukset ovat aivan jäätäviä eikä mitään turvakaiteita tietenkään ole. Myös maanvyörymät vievät vuosittain tietä pois joten matkalla saattaa yhtäkkiä olla vain yksi kaista, kun toinen on rapissut pois vuorenrinteelle. Toivottavasti korjaavat pian, muuten tietä ei kohta ole ollenkaan. Tällä matkalla ei ole kuuluvuutta koko ajan, joten tärkeää on ilmoittaa viestillä jollekin (meidän tapauksessa perheenjäsenille) missä menemme jos sattuisi onnettomuus tietäisivät mistä välistä meitä etsiä. Juuri kuulin tarinan kuinka perhe oli ollut kadoksissa 2 viikkoa ollesaan matkalla Oaxacaan. Jollain tapaa sukulaiset olivat saaneet selville missä välissä voisivat olla ja olivat törmänneet mieheen, jolla oli kadonneen perheenjäsenen vaatteita päällä. Hän sitten lopulta kertoi mistä oli löytänyt nämä ja jonne perhe oli kolaroinut ja tippunut. Olivat suistuneet tieltä niin, että kukaan ei ollut heitä nähnyt. Mutta näin Meksikossa asiat valitettavasti menevät. Köyhä ajatteli vain itseään eikä niitä monia sukulaisia ja ystäviä jotka heidän suru uutisia kaipasivat. 

 

 

 

Maisemia matkan varrelta

Matkan varrella Pochutlan kautta vuorien rinteellä on pieni söpö kylä nimeltä San Jose Del Pasífico. Tämä kylä on tunnettu temascal-yrttisaunasta, magic mushroomseista, patikoinnista ja uskomattomista näköaloista. Täältä voit vuokrata pienen mökin vuoren rinteeltä ja nauttia kauniista näköaloista suoraan omalta terassilta. Iltaisin ja öisin on kylmä joten lämmintä vaatetta tarvitsee runsaasti yöksi. Takkatuli lämmittää hetken, mutta ei koko yötä. 

 
Restaurant Lupita San José kylässä
 
Oaxacaan tullaan usein hyvän ruoan perässä ja monet kehuvat Mole ja chapulines(heinäsirkka) ruokia. Oaxacassa kannattaa myös kokeilla erilaisia mezcal- laatuja tai jopa mennä mezcal maisteluun. Meillä Oaxacan matka yleensä sisältää paljon kaupoissa pyörimistä sillä Puertossa ei tavarataloja ole, joten kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista löytyy aina mukaan. Miehen veljen perhe asuu myös täällä, joten heidän kanssaan vietämme tietenkin aikaa. 
 

Tällä kertaa syy matkaan oli miehen isän sukujuhlat. Sukujuhlat järjestettiin vuorenrinteellä ulkoilupuistossa, jonne oli pystytetty teltta jonka ympärille väki kokoontui viettämään aikaa yhdessä. Naiset kokkasivat tlayudas (tortilla lätty jonka päällä yleensä papumuhennosta, juustoa), tasajo-lihaa, possua ja itse sai valita mitä soosseja eli salsoja ottaa. Vaihtoehtoina guachile (erittäin tulinen, muistuttaa guacamolea mutta vetisempää) , pico de gallo, salsa verde ja punasipulia habaneroilla (oma lemppari pico de gallon lisäksi). Tänä vuonna meille on sattunut todella hyvä kokki taloon, joka tekee ihan tosi hyviä salsoja ja olen ekaa kertaa alkanut”meksikolaistumaan” chilen lisäämisessä ruokaani. Olen huomannut käyttäväni sitä jo maan tavalla. Eli kaikkeen ja aina. :D Ennen ärsyynnyin jos tein ruokaa ja mieheni lisäsi siihen salsaa. Koin että ruoka ei ollut tarpeeksi maukasta tai hyvää. Mutta asia ei ole näin. Siihen makuun tottuu ja sitä kaipaa kaikkeen. Myös leikittiin niin aikuisten kesken kuin lasten ja pientä korvausta vastaan puistossa pääsi köysiradalle liitämään. Olisin halunnut mennä mutta viimein kun sain hengen levähdys tauon tyttären nukahtaessa en jaksanut liikkua minnekkään. Lämpötila oli varmaan 36C joten kylmä kalja kuulosti paremmalta idealta. :D

Naiset kokkaavat ruokaa kaikille

Oaxacan keskustaa

 

 
Äiti ja poika tekevät temppuja palloilla liikennevaloissa
 

 
Bändi soitti kaunista meksikolaista musiikkia viululla ja kitaralla Sol y Luna- ravintolassa
 
Meillä on ihan kauhea härdelli menossa nyt juuri kotona joten on hieman vaikea kirjoittaa juttuja. Aloitimme viimein talon rakentamisen kolme viikkoa sitten ja tämä vie paljon aikaa mieheltäni ja tähän lisäksi aloitin verkko-opiskelun avoimessa tällä viikolla. Myös olen yrittänyt lisäillä tähän juttuun noin 4 kertaa erilaisia kuvia ja muokata juttua mutta ei vaan toimi ei. Joten nyt annan olla ja julkaisen näin kun on. 
 
Olen myös aloittanut kirjoittamaan pientä matkaopasta Meksikoon. Jos jotain tulee mieleen mistä haluaisit kuulla ehdotuksia otan vastaan! Sillain tietenkin että osaan vastata! :)
 
Aurinkoisia terveisiä Meksikosta!
-Elina