Opiskelua, sairastelua ja talon rakentamista
Viimeiset viikot ovat menneet todella nopeaan. Tytär sai viikon antibioottikuurin virtsatietulehdukseen ja viimein tuntuu, että hän on alkanut juomaan paremmin sillä virtsaaminen varmasti teki kipeää ja juominen jäi vähemmäksi. Myös pissalle meno on laskenut noin 20 kerrasta päivässä normaaliin.
3 viikon päästä tyttäremme täyttää myös 2-vuotta ja täällä synttäreihin panostetaan aikalailla, joten hankintojakin on pitänyt jo tehdä. Tällä viikolla vielä pitää käydä tilaamassa kakku (yleensä tykkään tehdä itse, mutta myös tiedän aikaa vain ei ole kaiken muun lisäksi) ja piñatan kävimme tilaamassa tänään. Haasteeksi myös nousee se, että tyttäremme ei ole saanut vielä karkkia (täällä normaalia, että alle 2-vuotiaat ovat saaneet jo vaikka ja mitä) ja piñatan sisälle tietenkin laitetaan karkkia ja monesti lapsille annetaan vielä karkkipussit mukaan kotiin. TÄMÄ KARKKIMÄÄRÄ AHDISTAA. No joudun nämä pussukat tekemään, mutta olin ajatellut laittavani jotain muuta pusssin täytettä kuin karkkia, kuten tytöille Minni- tarroja tai muuta pientä sälää. Jos jotain hyviä ideoita mitä laittaa sisälle ottaisin vinkkejä vastaan!
Talo alkaa olemaan siinä vaiheessa, että ensiviikolla aletaan laittamaan laattoja. Täällähän ei puulattioita voi käyttää ulkoa tulevan lian takia ja sementti tai laattalattia on viileämpi ja myös helpompi puhdistaa. Laatoittaja on luvannut tehdä homman 5 viikossa, joten mikäli kaikki menee hyvin myös ikkunoiden ja ovien kanssa, pääsemme muuttamaan ennen joulua! Nyt kun hetki häämöttää lähellä, on kaikki appivanhempien ja miehen veljen perheen kanssa asumisessa alkanut ärsyttämään enemmän. Tietenkin tiedän, että tulen ikävöimään monia asioita kuten heidän seuraa mieheni ollessa työmatkoilla tms., mutta miten en malta odottaa voivani liikkua pikkuhousuissa ja tukka sikin sokin omassa kodissani! Kaipaan omaa tilaani jota varmasti tulen saamaan, sillä kaikki pöyristelevät kuinka iso talomme on. ”Suomalaisessa mittakaavassa” näin omasta mielestä talo ei ole iso. Se on ihanan avara. Luulen tällaisen ajattelutavan johtuvan osittain siitä, että täällä vietetään muualla kuin 4 seinän sisällä aikaa, joten ei haluta/osata panostaa tilaan sisällä. Minusta on ihanaa, että tyttärelläni on tilaa leikkiä omassa huoneessa ja esimerkiksi olohuoneessa minun tehdessä ruokaa keittiössä.
Alkuvuodesta aloittaessani kirjoittamaan blogia valitin kuinka minulla ei ollut kavereita. Se on ehdottomasti ollut hankalinta muuttaessani tänne. Nyt vihdoin olen löytänyt oman henkisiä kavereita, niin perheen kautta, kuin muita reittejä pitkin. Vihdoin pääsin viettämään aikaa ihan vain tyttöjen kesken viikonloppuna. Aika juoksi kuin siivillä, nauroin varmasti 200 lisäelinvuotta itselleni ja kappas huomasin olevani kotimatkalla kello 3.30. Seuraavana päivänä en tuntenut edes krapulaa vain väsymys, joka ei haitannut ollenkaan sillä ilta oli todella sen arvoinen. Tämä ilta oli hetkeen parasta mitä minulle on tapahtunut tämän vuoden aikana. <3
Terveisiä sateisesta Puertosta, vaikka sataa lämpötila pysyy yli 25 asteen, ai kuinka ihanaa <3
