3-vuotiaan koulu


Päädyimme aloittamaan koulun näin about kolmevuotiaana ja todella meksikolaisittain, sillä jos tänne tulevaisuudessa jäämme olisi mukava, että tyttö olisi samalla tasolla kuin ikäisensä.

Valinnat kouluista:

  • Yksityinen koulu: Hieman kalliimpi vaihtoehto. Monesti opetuksen laatu on parempaa, kuitenkin eroja on ja kunnallisetkin voivat olla hyviä. Meidän tytön koulu maksaa 1650 pesoa/kk eli noin 80e/kk. Hän kävi viime vuonna toista hetken aikaa, mutta vaihdoimme hyväksi kuultuun kouluun nyt kun palasimme marraskuussa Meksikoon. Tässä koulussa on paljon ulkomaalaisia, joten oli yksi peruste miksi halusin vaihtaa. Just saying, että rasismia voi kokea myös valkoihoisena 😉
  • Kunnallinen koulu: Edullisempi vaihtoehto. Kuulin joskus maksavan noin 800 pesoa/vuosi. En kuitenkaan ole tästä hinnasta aivan sata varma, mutta silti huuuuomattavasti halvempi vaihtoehto.
  • Lisäksi on valtion rahoituksen ulkopuolelle jäävät ”eikoulumaiset” koulut, jotka muistuttavat enemmän päiväkotia. Esimerkiksi Waldorf ja Montessori- tyyppiset TÖRKEÄN kalliit ”koulut”. Mielelläni olisin laittanut tämäntyyppiseen kouluun lapseni, mutta ei vaan ole rahaa maksaa kuukausittain monia tuhansia pesoja. Koska nämä jäävät rahoituksen ulkopuolelle, kaikki rahat tulevat hyväntekeväisyys keräyksistä ja kuukausimaksuista.

Maksut:

  • Inscripción: Vuosimaksu, joka sisältää vakuutuksen
  • Vuosittaiset tapahtumat
  • Materiaalit: sis. saippua, käsidesi, vessapaperi, vesivärit, liimat yms. Vihkot, kynät, väriliidut, puiset aakkoset yms. hankitaan itse
  • Kirjat: 4 kappaletta
  • Uniformu: Sisältää siistin hameen ja pikeepaidan, sekä kahtena päivänä viikossa liikuntavaatteet (educación física)
  • Kuukausimaksu 9.00-13.00 1650 pesoa

YHTEENSÄ noin 8000pesoa vuodessa plus kuukausimaksut

Osa materiaaleista jotka hankitaan itse

Koulusta saisi aamupalan maksamalla noin 20-40 pesoa päivä. Vaihtoehdot ovat todella nihkeitä ja tyypillisiä meksikolaisia aamupaloja, kuten quesadilla (tortilla jonka sisällä juustoa), tostada con frijol (kova tortilla jonka päällä papumuhennosta), joita tyttömme ei suostu syömään, joten olemme nähneet parhaaksi laittaa mukaan eväät jotka varmasti syö.

Meidän 3-vuotiaalla on viikossa liikuntaa, englantia, computación, jonka suomennosta en tiedä mutta käyttävät ipadia tai tietokonetta, matemaattista ajattelua, kuvataidetta ja espanjan kieltä.

Meksikossa maanantaiaamuisin täytyy lain mukaan tehdä ”honores a la bandera” eli Meksikon lipulle osoitetaan kunniaa.? Lapset, nuoret seisovat rivissä ja pitävät kättä rinnan edessä, kun lippu tuodaan pihalle ja lauletaan Meksikon kansallislaulu. Lippu viedään myöhemmin pois eikä siis laiteta salkoon.

Läksyjä tulee melkein päivittäin ja ne ovat yleensä ihan kivoja pikku tehtäviä, vaikka välillä niille pyörittelemmekin silmiä mieheni kanssa. Monesti värien opettelua, liimaamista, leikkaamista, kynän käyttöä ym. Vaikeimmat tehtävät ovat liittyneet ”kirjoittamiseen” jolloin olen ihan huoletta jättänyt tehtävät tekemättä. Joskus annan tytön yrittää ja jos ei osaa tai riitä kärsivällisyys oppia en painosta tekemään. Tytön repussa kulkee mukana vihko johon kirjoitetaan läksyt ja jonne voimme kirjoittaa mietteitä, ns meksikolainen ”Wilma”. 😀 Monesti kirjoitan, että ei ole aivan 3-vuotiaan tasoisia nämä tehtävät.

Englannin läksyjen tekoa

Meksikossa on Espanjan malliin paljon vapaapäiviä koulusta, mutta täällä ne ovat menneet vielä hieman seuraavalle tasolle. Esimerkiksi viime viikolla tyttären koulusta oli vapaata pe 31.1 ja ma 3.2, koska 5.2 on Meksikon perustuslain vuosipäivä. KYLLÄ luit oikein, oli pitkä viikonloppu, sillä seuraavalla viikolla on yksi historiallinen päivä.Voisi kuvitella vapaapäivän olevan keskellä viikkoa oikeana päivänä eli 5.2… Milloin näistä ilmoitettiin? 30.1 klo 14 luokan whatsapp ryhmään (kaikki luokan vanhemmat) sen jälkeen kun olimme hakeneet jo tyttären koulusta. Eli päivää ennen. Pitäisi varmaan itse alkaa ottamaan selvää ”puente” viikonlopuista eli suomeksi pitkistä viikonlopuista. Pääsiäisloma on kaksi viikkoa, joululoma aika samanpituinen kuin Suomessa ja kesäloma on heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.

Tässä koulussa on paljon sääntöjä. Lapsi pitää viedä ja hakea 10min aikaikkunan sisällä, mikäli myöhästyy ovet menevät kiinni tai lasta hakiessa joutuu usean kerran myöhästymisestä maksamaan ylimääräistä koululle. Hiukset pitää olla nätisti tytöillä ja pojilla siististi leikattu tukka, yleensä pitkää tukkaa pojilla ei sallita, mutta olen nähnyt poikkeuksia. Ei korvakoruja, muitakaan mistä voi tarttua ja samalla sattua. Uniformu kauniiksi silitetty ja siistissä kunnossa. Tietynlaiset koulukengät 3 päivälle uniformun kanssa ja urheilupäivinä valkoiset lenkkarit. Koulupuvussa on se hyvä puoli, että kaikki ovat samanvertaisia koulussa. Ei voida kiusata erilaisista vaatteista ja lapsen taustasta.

Olen huomannut tytön tykkäävän koulusta ja mielellään sinne menee. Hänen luokallaan on pari entuudestaan tuttua ja koulussa muutenkin paljon tuttuja lapsia, joten uskon hänen myös tätä kautta tottuneen nopeammin.

Jäikö jotain kysyttävää? Nää alkaa olemaan minulle niin päivänselviä juttuja, joten en muista välttämättä kaikesta kertoa 🙂

Perhe Lapset

Joulu Meksikossa

Täällä palmujen, auringon, lämmön ja valon kanssa ei vain saanut taaskaan sitä joulun tunnetta aikaan. Vaikkakin Etelä-Suomessa ei enää usein olekaan lunta jouluisin, silti se jouluntunnelma tulee enemmän kuin täällä. Ehkä se on se pimeys ja kylmyys sitten edes. Joululaulut kuulostavat jopa hassuilta täällä, ” let it snow, it beginning to look a lot like christmas..” mitä näitä nyt on… Jopa tyttäreni joulujuhlassa joulupukin vieressä televisiossa pyöri video selvästi Suomessa kuvatusta videosta. Joten kyllähän Suomea kaipaa jouluna kun onhan se vielä joulupukin kotimaa 😀

Myöskään ystävälläni, joka on asunut vuosia Los Angelesissa ei tule joulun tunnetta. Ei vaan tunnu joululta. Mieheni mielestä suomalainen joulu on tylsä ja hiljainen… Joten aloin miettiä niitä eroja.

Suomessa jouluaattona meillä on paljon jo muodostunut perinteitä. Muutamia listaamaan: joulukuusen koristelu, joulupuuro, ruoka, sauna ja yleensä yritän katsoa lumiukon sekä myöhemmin illalla lahjojen avaaminen mikä nyt lapsuuden jälkeen ei enää ole ollut se päivän kohokohta. Meksikossa tein joulupuuron kyllä ja itselleni porkkanalaatikkoa (mistä tuli muuten todella hyvää). Mutta thats it. Eipä ole muuta perinnettä tullut.

Meksikossa jouluaatto on enemmänkin vaan se ilta mitä juhlitaan nimensäkin mukaisesti ”noche buena”. Aatto tuntuu siis miltä tahansa päivältä iltaan asti, jolloin isot perheet, meidän appivanhempien tapauksessa myös ystävät ja kavereiden kaverit tulevat syömään. Kokkailuja onneksi jaetaan. Anoppini teki kalkkunan, mieheni täti teki possun kyljyksiä, serkku kanan siipiä, oli pastaa lapsille, itse tein porkkanalaatikon, salaattia ja taatelikakun… Lahjoja on yleensä (ainakin meidän perheessä) vain lapsille. Miehen kanssa vaihdetaan lahjoja joskus. Lahjat eivät ole pääosassa joulua niinkuin monesti koen sen menevän Suomessa. Muistan lapsuudestani kun kaverit kehuskelivat koulussa monta lahjaa olivat saaneet. Jos olin saanut (niinkuin olin yleensä) vähemmän, tuli minulle siitä paha mieli. Annoimme 3-vuotiaalle tyttärellemme yhden ainoan lahjan,  ison nukketalon. Anoppi, täti ja serkku antoivat pienet lahjat myös hänelle. Syömisen jälkeen monesti juodaan paljon, jutellaan, lauletaan, tanssitaan ja myöhään illalla tulitetaan ilotulituksia. Ilotulituksia on ollut joulukuun ajan valehtelematta, joka toinen päivä. Niitä laittaa myös kirkot, jonkun suuren kristukseen liittyvän päivän takia.. Itselläni filmi loppui puolen yön aikaan ja oli pakko tulla nukkumaan 01 aikaan. Mieheni oli 03 asti hereillä, sillä juhlat olivat meillä kotona joten lähteä ei oikein voinut.

Omasta mielestä tykkään huomattavasti enemmän suomalaisesta rauhallisesta joulusta. Koenkin rauhallisuuden olevan se eroava asia. Joulurauhan jälkeen monet rauhoittuvat koteihinsa perheiden kanssa viettämään joulua. Me yleensä tykkäämme Suomessa pelata jotain myöhään illalla, samalla hieman viiniä maistellen ja suklaita syöden. Aikaisemmin saatoimme katsoa jonkun elokuvan kun olimme lapsia veljeni kanssa. Mutta nämähän ovat asioita joihin olen tottunut. Tottakai myös ikävöin vanhempiani joulun aikaan paljon. Kulttuurieroja myös ja kyllä mielestäni miehelläni on ollut hauskaa Suomessakin jouluna, hän vain heittää välillä hieman suoraan jonkun mielipiteen 😀

Perhe Ystävät ja perhe Matkat