Loppuraskauden raskaus
Huomenna täyttyy se kuuluisa 36 viikkoa ja sitten ei enää vauvan tulo estellä erityisesti. Vähän vaikuttaa, että kohta se jo sieltä tulee.
Neuvolalääkäri kertoi maanantaina paikkojen jo hieman ”kypsyneen”, menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin.. Nyt ollaan sormet ja ERITYISESTI jalat ristissä, että vauva pysyisi mahassa ainakin siihen asti kunnes mieheni tulee Suomeen ja muutenkin jotta vauva saisi lisää painoa.
Olo on kyllä muuttunut noin viikossa aika tukalaksi loppuraskauden raskaudeksi.
Ihanaa olisi jos voisi vain levätä ja sen enempää stressata, mutta 2,5-vuotiaan kanssa se on hieman hankalaa. Onneksi hän kyllä ymmärtää jo (joskus, ei aina) kun sanon vatsan olevan kipeä ja tuo barbit syliini leikitettäväksi tai odottaa jos en pysty liikkumaan samalla sekunnilla.
No maanantainen käynti neuvolassa sai kyllä miettimään onko kaikki valmiina vauvan tuloa varten. Täytyy kai käydä viimeiset tavarat hankkimassa tällä viikolla. Mulla on aina elämässä mennyt kaikki niin että ensin suunnittelee ja varustautuu hyvin ja ei kuitenkaan toteudu, joten eiköhän tää raskaus mee yliaikaiseksi 😀 No onneksi esikoistytär syntyi 40+1 joten toivossa on hyvä elää. 😉
Tänään kävimme Panadolin voimalla Puuhaparkissa ja pääsimme kummatkin ilmaiseksi. Tytär alle 3-vuotiaana ilmaiseksi ja minä mahani kanssa. Ihan mahtavaa. Tyttö ei kuitenkaan vielä niin moneen juttuun uskalla tai saa irti puistosta samalla tavalla kuin vanhemmat joten tästä tulin kyllä hyvälle mielelle. Yli 3 tuntia hän siellä kuitenkin jaksoi painaa ja just ja just pääsimme kotiin ennenkuin uni tuli silmään joten paremmat päiväunetkin tulivat kotona. Puuhaparkille muutenkin iso suositus! Tällaisesta 2,5-vuotiaasta eteenpäin ainakin toimii hyvin! Kannattaa mennä heti kun aukeaa niin pääsee moniin paikkoihin ennen tungosta. 🙂
Olen alkanut miettiä tätä aihetta lähiaikoina paljon kun korviini on kantautunut, kuinka moni kulttuuriset perheet eivät puhu omaa äidinkieltään lapselleen ja tällöin oppivat vain sen maan kielen missä asuvat…