Raskaana Meksikossa vs Suomessa

Mitä mieltä olisit jos raskaus mahaasi koskettaisiin joka puolella?

No en minäkään siitä pitänyt alkuun, mutta lopulta totuin.

Tällä kertaa aloin odottamaan toista lastani Meksikossa enkä Suomessa ja huomasin monia kivoja ja vähemmän kivoja eroja Suomen odotusaikaan verrattuna. Tietenkin kaikista mahtavin puoli on se, että en ollut töissä joten aikaa jäi muulle kuten opiskelulle ja joogalle. Raskausjooga oli aivan ehdoton lisä toiseen raskauteen ja tästä kerron lisää piakkoin.

Monet asiat vaivasivat näin ”suomalaisena odottajana”.Kerran koin todella inhottavan tilanteen kun paitaani nostettiin ja kerrottiin uudesta perheenlisäyksestä. Itse olen todella piilotteleva mahani kanssa. . En normaalistikaan tykkää ylimääräisestä huomiosta, joten oli hieman hankalaa saada sitä yllin kyllin Meksikossa.

Ihana ero Suomeen oli kuitenkin se kuinka säästyin raskaus kyselyiltä kun jätin alkoholin. Samalla kuitenkin olin väsynyt ja kovin pahoinvoivaisen näköinen, eli selkeästi raskaana. Suomessa kyselyt alkaa heti… Minulla on suvussa paljon keskenmenoja, joten en ole niitä ihmisiä, jotka haluavat ensimmäisenä jakaa kaikkien sukulaisten ja ystävien kanssa raskaustestin tehtyä ilouutista. Tämä taas kummastuttaa monia Meksikossa. Saakin rauhoitella lähiperhettä olemaan hiljaa ensimmäiset 3 kk jolloin riski menettää sikiö ovat pienemmät.

Meksikossa ei ole mitään neuvolan tapaista, vaan aikalailla mennään jenkkien mallin mukaan. Kun olet tehnyt positiivisen raskaustestin voit päättää miten haluat mennä lääkärille. Me odotimme muistaakseni vkolle 8-9, jotta alkiolla olisi jo syke. Ensimmäinen lääkäri ei oikein napannut. Hän alkoi heti saarnaamaan kuinka minun pitää vähentää liikuntaa, kuitenkin samalla en saa saada painoa samaa (20kg) kuin aikaisemmassa raskaudessa . Hän oli kylmä ja tunnettu olevan liian ”by the book”. Joten vaihdoimme lääkäriä.

Menimme toiselle lääkärille noin kuukausi ensimmäisestä kerrasta ja olin häneen tyytyväinen. Hän kertoi minun pystyvän jatkaa liikuntaa siihen pisteeseen asti, että se vielä tuntuu mukavalta. Itse saimme kysellä trisominia (kromosomipoikkeavuus) verikokeen perään ja lähetteen sain siihen. Meillä on tuttu perhe saanut juuri viime vuonna downsyndrooma-lapsen joten halusimme tietää olisiko riskiä,vaikka en tiedä olisiko se mitään kuitenkaan muuttanut. Vähän köyhemmäksi siitä ainakin tulin. :D

Ruokavalio tai muutakaan neuvontaa ei juuri anneta.Ainoastaan minulta kysyttiin syönkö foolihappoa.  Ei esimerkiksi tiedetä raan kalan vaaroista, juustoista,kahvista, myös alkoholia monet nauttii pienissä määrin koko raskauden ajan. Minulle sanoi yksi perheenjäsenistä että voithan sä vähän nauttia, ”ei se pahaa tee” johon mieheni tokaisi: ”asiat ovat muuttuneet siitä ja alkuraskaudessa ei varsinkaan suositella alkoholia”. Plus minulla keho selkeästi hylkii sitä sillä pari kertaa olen maistanut jotain hyvää viiniä joka maistuu vain etikalta suussani.

Vatsan kokoa ei mitata vaan ultraäänellä mitataan raajat ja pää,että vastaavat viikkoja.

Vuonna 2016 odottaessani esikoistani Zikavirus alkoi jylläämään Brasiliassa ja Meksikossakin oli tapauksia ennenkuin kerkesin tulemaan sitä pakoon Suomeen. Eli totisesti pelkäsin sitä silloin. Nyt 2019 vuonna tapauksia on edelleen. Edelleen raskaana olevia kehoitetaan olemaan matkustamatta maihin, joissa sitä ilmenee. Lääkärini otti huoleni vastaan tässä raskaudessa kun asiasta mainitsin ja vastasi, että ei minulla ole syytä huoleen. Kunhan käytän hyttysmyrkkyä ja pidän ikkunat kiinni öisin on riski pieni. Kuulemma ns ”savimajoista”tulevillakaan ei ole zikavirusta tullut, joilla riski saada se on huomattavasti korkeampi.Täältä voit lukea zikaviruksesta.

Suomessa kannustetaan raskaana olevia liikkumaan. Varsinkin kävelemään, uimaan ja käymään kuntosalilla. Viime raskaudessa Suomessa ollessani sain liikkua ja harrastaa ilman ihmisten ihmettelyjä siitä. Nyt saan vastata viikottain siihen miten voin vielä harrastaa liikuntaa? Itse olin mielestäni hyvässä fyysisessä kunnossa ennen raskautta, joten liikutaan tuleva muutos raskaustestin tehtyä ei ollut huomattava. Ainoastaan jouduin pakottamaan itseni liikuntatunnille pahoinvoinnin takia ensimmäiset 2kk, sillä pahoinvointi helpotti aina liikunnalla. Meksikossa vallitsee edelleen käsitys, raskaustestin tehtyä voit vain maata, tämä on surullisen totta. Monet vanhemmista perheenjäsenistä varsinkin uskottelevat tämän olevan parempi lasta ajatellen. Tottakai jos on komplikaatioita ei voi eikä saakaan rasittaa, mutta jos kaikki etenee normaalisti yleensä riittää voinnin tarkkailu. Itse olen myös hyvin tietoinen milloin pitää lopettaa vatsalihasten treenaaminen tai hyppiminen.

Maassa maan tavalla, enkä todellakaan valita. Muistakaa kuitenkin kuinka hienosti raskauden seuranta Suomessa on. Meksikossa se nyt vielä on halpaa, vaikka jokainen verikoe ja lääkärikäynti maksaa, mutta samalla näimme jokaisella lääkärikäynnillä (yht 5krt) ultraäänessä pikkuisen jokaisella kerralla. Eihän tämä välttämättä kauhean hyvä ole, mutta edellistä raskautta ajatellen, mieheni ei nähnyt kertaakaan ultraääntä (olin Suomessa jo alkuraskaudesta).

Kuvat ovat Babyshowereista, jotka anoppini ja kälyni järjestivät minulle Meksikossa viimeisenä viikonloppuna. Myös babyshowerit erosivat paljon ainakin missä itse olen ollut, mutta todella hauskaa oli! Saimme myös paljon tarvittavaa tulevaa vauvaa varten. Kuulemma tapaan kuuluu jo paljastaa tulevan lapsen nimi babyshowereita varten,no me ei sitä edes itse vielä tiedetty, eikä vieläkään olla varmoja joten ei tosissaan voitu kertoa.