Sopeutuminen uuteen kulttuuriin

 

Viihdynkö Meksikossa? Tähän kysymykseen vastaan aika ajoin kavereille ja sukulaisille. Viihtymiseen vaikuttaa moni asia. Tällä hetkellä voin sanoa viihtyväni. Viime vuonna vastaus ei välttämättä olisi ollut näin yksinkertainen. Viime vuoden, samalla myös vauvavuoden koin todella raskaaksi erossa vanhemmistani ja hyvistä ystävistäni. Tänä vuonna voin jo sanoa asioiden menevän paremmin ja googlattuani kulttuurisokin tajusin miksi näin on. Esimerkiksi Wikipedian mukaan (todella luotettava lähde:D) kulttuurisokin voi jakaa neljään vaiheeseen; ensimmäinen koetaan yleensä lyhyellä matkalla, ns. kuherruskuukausi-vaihe. Kaikki nähdään positiivisena eikä nähdä asioiden huonoja puolia. Monet sanovatkin: ”voi kuinka ihanaa elää lämpimässä ja aurinkoisessa maassa päivästä toiseen.” Kyllähän näin on, mutta kolikollakin on kaksi puolta. Esimerkiksi maanjäristykset, hurrikaanit ja kaikki ihanat ötökät mitä täällä elää. Puhumattakaan rikollisuudesta, köyhyydestä, tasa-arvosta, korruptiosta ym ym… 

Kulttuurisokin toisessa vaiheessa pienet asiat alkavat ärsyttää, koti-ikävä painamaan ja uuden kulttuurin huonot puolet tulevat esiin. Tämän koin juuri näin viime vuonna. KAIKKI ärsytti. Se miten ihmiset ajavat autoa, parkkeeraavat, käyttäytyvät kaupassa, kassat liian hitaita, ei ole oikeaa jugurttia kaupassa, kauhee vesisade, lapsi vaan huutaa, ihmiset katsoivat väärällä tavalla, puhuivat minua vastaan, siis ihan kaikki ärsytti. Nyt tajuan miten kauhea olin. Voi mies parkaa, joka joutui tätä kuuntelemaan. Jossain vaiheessa hän sanoikin: ”tämä ei ole Suomi, joten opi hyväksymään tosiasiat.” Tähän vielä imetyshormonit ja nukkumattomuus päälle ja kakku on valmis. Haha. Minulla oli myös todella kova koti-ikävä ja välillä huomasin laskevani päiviä Suomen matkaan. 

Playa Zicatela

Tänä vuonna elän selkeästi sokin kolmatta vaihetta; olen alkanut hyväksymään, ymmärtämään, ongelmat eivät tunnu niin suurilta, tulen toimeen yksin ilman mieheni apua ja olen alkanut kotiutua. Kotiutumiseen auttaisi kyllä vielä enemmän oma koti…No toivottavasti loppuvuodesta pääsen nauttimaan tästäkin. Varmasti olisin kavunnut tähän kolmanteen tasoon nopeammin mikäli olisin työelämässä. Työ sitoo ihmistä yhteiskuntaan aivan eri tavalla kuin kotiäidin. Tällä hetkellä jatkan koti-äitinä, mutta toivottavasti ensivuonna pääsisin jo työelämään. Olen myös alkanut haaveilemaan omasta bisneksestä, mutta tästä sitten lisää kun se on ajankohtaista…

Playa Marinero

Kulttuurisokin neljännessä vaiheessa käydään läpi paluuta omaan kulttuuriin. Viime vuonna huomasin käyväni tätä jo hieman läpi. Joskus se voi jopa tuntua hankalammalta kuin uuteen kulttuuriin sopeutuminen. Pienet asiat ärsyttivät myös Suomessa. Eniten juuri ne asiat mistä suomalaiset on tunnettuja, kuten esimerkiksi välinpitämättömyydestä ja sisäänpäin suuntautuneisuudesta. Ihan itsekin välillä uppoan tähän kastiin, joten mitään pahaa en yritä suomalaisista sanoa. Myös se ärsytti kuinka monet kaverit olivat hehkuttaneet haluavansa nähdä meitä, mutta soittoa, tekstaria tai käyntiä ei koskaan kuulunut. Oltiin kuitenkin neljä kuukautta Suomessa, joten aikaa olisi ollut. Muistan myös tullessani opiskeluvaihdosta Madridista Suomeen vuosia sitten, kuinka meinasin masentua ja varmaan vähän masennuinkin. Tähän vaikuttivat monet tekijät, mutta yksi syistä varmasti oli tämä kulttuuriin uudelleen sopeutuminen. Olin juuri tottunut elämään Madridissa ja sitten olin taas pimeässä kylmässä Suomessa. 

Monesti vaiheet eivät ole näin selkeitä ja ne voivat pomppia edestakaisin. Koenkin kolmannen ja neljännen vaiheen pomppivan välillä ja monesti kolmasvaihe yrittää ottaa vallan. Tänä vuonna ymmärrän näin tapahtuvan ja pystyn ennakoimaan ja hillitsemään tunnemyrskyjä. Varmasti menee vielä vuosia, että onnistun olemaan asioiden kanssa sinut ja hyväksymään kulttuurin sekä erilaisen asuinympäristön. Tuntuu sanonta ”you win some, you lose some”- olevan oiva lausahdus sille miten kuvailla elämää ulkomailla. Elämä miehen ja lapsen kanssa- win some, perhe ja ystävät Suomessa- lose some.

Terveisiä kostean kuumasta Meksikosta

-Elina