Sormiruokailu

 

Nyt kun alkaa olemaan vuosi siitä kun tyttäremme alkoi syömään kiinteitä, ajattelin kertoa hieman miten sormiruokailu on edistänyt ruokailua ja miten se näkyy tänä päivänä hänen syömisessä. 

ENSIMMÄISIÄ KERTOJA SYÖMÄSSÄ

Ensinnäkin vuosi sitten kun aloitimme Meksikossa sormiruokailun kaikki ihmettelivät ja kauhistelivat miten joku voisi syödä itse 6 kuukauden ikäisenä ruokaansa. Itsekään en juuri tiennyt sormiruokailusta ennen raskautta ja vahingossa eksyin sormiruokailun facebook sivuille, josta kiinnostus asiaa kohtaan heräsi. Mitä enemmän asiaan paneuduin, ymmärsin kuinka mainiolta se kuulostaa. Lapsi söisi itse, eikä siis syöttämistä tarvittaisi. En rupea kertomaan kaikkia yksityiskohtia sillä täältä voit lukea asiasta itse Marjut Ollilan kertomana. Ajatus kuitenkin on että lapsi saa itse kiinnostua ja ruoan tuputtamista ei tapahtuisi. Alkuun puuro meni itse suuhun niin että täytin lusikan ja annoin käteen. Jossain vaiheessa n. 10kk ikäisenä tämä ei kuitenkaan enää kiinnostanut ja syötin puuron. Alkuun sotkua tuli todella ja meillä olikin noin ensimmäisen puoli vuotta lattialla jokin alusta jonka pystyi kaatamaan roskiin. Tämä helpotti huomattavasti siivoamisen määrää. Nykyään lattialle tippuu oikeastaan vaan enää riisiä. Hankimme Suomessa ´kids me stay in place´ eli pienen muovinpalasen, joka laitetaan lautasen alle jottei lapsi saa sitä nostettua pöydästä. Tyttömme on alusta asti ollut kova kääntämään ja tiputtamaan lautasen lattialle. Tämä on ollut ihan älytön apu ja on edelleen kovassa käytössä. Koskaan tähän päivään asti tyttö ei ole meinannut tukehtua ruokaansa. Selkeästi aika oli juuri passeli sormiruokailun aloittamiselle sillä hän osasi työstää ruokaa hienosti suussaan. Vain pari yökkäystä on mahtunut vuoden ajalle.

 

KidsMe stay in place, kuva täältä

Ensimmäinen kuukausi meni oikeastaan tutustuessa ruokaan. Melkein kaikki maistui perunaa lukuunottamatta. Parsakaali oli herkkua varmaan sen helpon syömisen takia. Noin seitsemän kuukauden ikäisenä alkoi innostus selkeästi lopahtamaan ja alkoi ”syömättömyys” kausi. Todella pieniä määriä meni mahaan asti, mutta imetys jatkui joten syytä huoleen ei ollut. Sormiruokailun mukaan annetaan lapsen syödä se mitä haluaa ja 1-vuotiaaksi asti ruokailu on enemmänkin ruokaan ja ruokailuun tutustumista. Eli ei tarvitse alkaa huolestumaan jos ruoka ei ns. maistu. Tärkeää on että ruoat käyvät suussa, jotta ravintoaineita imeytyy. Imetys on kuitenkin tärkeämpää vielä vuoden ikään saakka (tai pulloruokinta).

RUOKAILUA SUOMESSA

Kun tyttö oli n. 10 kuukauden ikäinen matkustimme Suomeen isovanhempien luo ja ruoka alkoi maittamaan taas eri tavalla kun sai maistella uusia juttuja ja maitotuotteetkin tulivat mukaan. Suomesssa maitotuotteita oli mahtava testailla,  sillä valikoimaa löytyy laidasta laitaan. Tyttären suosikeiksi nousi raejuusto ja piimä. Raejuusto on edelleen yksi lempiruuista. Meidän perheessä ei juoda maitoa ollenkaan, joten maitotuotteita menee ainakin kerran päivässä ja yleensä juuri aamu-tai/ja iltapalalla.

RUOKAILUA ROOMASSA (VIINILASI JA TIRAMISU KUULUU ÄITILLE :D)

Voisi sanoa että 10 kuukauden jälkeen alkoi ruokailu. Sitä ennen se oli närppimistä, maistelua, heittelyä, lätkimistä pöydälle, you name it! Niinkin paljon että mietin miten tyttö voi kasvaa niin pienellä määrällä ruokaa. Mutta kyllä sitä pituutta ja painoa aina tuli lisää. Edes vähän. Sormiruokailun Facebook ryhmä toimi ja toimii edelleen todella tärkeänä vertaistukena. Monet olivat sanoneet ryhmäsä ruokailun alkaneen vasta n. 10kk-1v ikäisenä. Ja kun tämä maaginen ikä saavutettiin se todella alkoi! 

TÄSSÄ ETSITÄÄN JAUHELIHAN PALASIA PORKKANARAASTEEN KESKELTÄ 

Vähän yli vuoden ikäisenä oli selkeä vaihe kun mitään ei saanut sekoittaa keskenään, kaikki ruoka piti olla erillään ja mitään kasviksia ei kelpuutettu. Nyt kun ikää on 1,5 vuotta menee melkein kaikkea paitsi kasviksia sellaisenaan. Kasvikset täytyy piilottaa tai tehdä esim. kasvispihvejä. Tomaatit ovat ainoat kasvikset, jotka ovat jääneet lemppareiksi. 

Noin vuoden ikäisenä yritin antaa lusikkaa, jotta saisi tuntumaa mutta kiinnostusta ei vielä ollut. Tyttären ollessa 1,3v, ruokailu alkoi mielestäni kyllästyttämään, taas kokeilin lusikkaa ja haarukkaa ja innostus ruokailua kohtaan nousi taas. Tänä päivänä tyttö syö itse ruokansa lusikalla ja joskus harvoin yrittää haarukoida. Ainoastaan pienet syötävät ja hedelmät syö käsin. Suomenkielen sana sormiruokailu johtaa hieman harhaan kun englanninkielinen versio on ’baby led weaning’ eli lapsen omaan tahtiin tapahtuva ruokailu. Tavoitteena ei siis ole. että lapsi syö aina käsin vaan oppii syömään itse. Näin todella on tapahtunut. Tämä on todella erikoinen asia maassa, jossa lapsia syötetään helposti vielä 5-vuotiaana. Meidänkin perheessä serkku vaatii iPadin ja äidin tuputtamaan ruokaa noin puolet päivän aterioista. Kaikkihan tekevät niinkuin parhaaksi näkevät lapsensa kanssa. Me olemme löytäneet hyväksi sormiruokailun tai voisi sanoa joskus jopa sekaruokailun (puuro tai jugurtti tulee vielä hieman syötettyä kun väsymys iskee kesken ruokailun). Maassa jossa ei ole kuultukaan suolan tai sokerin saanti rajoituksista on ihmetelty todella miten lapseni voi syödä suolatonta ruokaa tai sokeroimatonta jugurttia. Vesi janojuomana on myös hämmästyttänyt. Juuri eilen 4-vuotias poika kysyi minulta, miksi tyttäreni juo vaan vettä. Täällä on tapana antaa mehuja, jotka on ”meksikolaisittain ´agua de + joku hedelmä + paljon sokeria”. Itse vesi vesi on agua pura ja agua siis sokeroitua mehua. 

Matkan varrelle on kyllä mahtunut omaa tahtoa ja helppoa ei ole ollut, eikä varmasti olla nähty vielä kaikkea. Lapsen elämä on yhtä vaiheilua varsinkin ruokailun suhteen… Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen kuinka pieni ruokaisesta vauvasta on tullut hyvin syövä pikku taapero. Päivät tietenkin vaihtelevat ja juuri kun olin kirjoittanut tänne kuinka hienosti syö alkoi ruoka maittamaan taas hieman huonommin. MUTTA syynä on selkeästi puhkeava hammas. Aina tulee helpotus kun huomaa jonkin vaivaavan, eikä tyttö muuten vaan halua syödä. 

ENNEN

JA JÄLKEEN SYÖMISEN’

Terveisiä saunan huuruisen kuumasta Meksikosta. Täällä odotellaan sadekauden alkamista, jotta lämpötila ja kosteus tulisivat siedettäviksi. Sitä jopa kaipaa Suomen säitä uskokaa tai älkää. Hoppua on pitänyt rakentamisen ja opiskelun takia, mutta yritän saada Puerto oppaani tällä viikolla myös valmiiksi. Jos jotain tiettyä mitä haluaisit tietää Puerto Escondidosta, laita kommenttia tulemaan! 

-Elina