Suomalaisen lapsen ruoka Meksikossa

 

 

 

Miten eroaa puoliksi suomalaisen lapsen ruokailu täysin meksikolaiseen lapseen? Huomattavasti. Ainakin meidän tyttären ruokailu ja mitä itse olen nähnyt lähipiirissäni. Meksiko kuuluu ilmeisesti niihin maihin, joissa ei opeteta oikeanlaisesta ravitsemuksesta. Ei siis tiedetä, eikä ymmärretä minkä takia lapsille, alle kouluikäisille ei olisi suotuisaa antaa sipsejä tai karkkia välipalaksi. Luulen tämän johtuvan tietämättömyydestä sekä laiskuudesta ottaa selvää. Länsimaisessa kulttuurissa googlettaminen on jo päivittäistä. Jos ei tiedetä, otetaan selvää. Meidän perheellä ei ole neuvolaa apuna ulkomailla, josta saa yleensä päivitettyä ja oikeaa tietoa niin ravinnosta kuin kasvusta. Eli jos en tiedä, olen ottanut selvää kavereilta, netistä ja Facebook- ryhmistä. Esimerkiksi simppeli sormiruokakeittö-facebook ryhmä, että nettisivusto http://simppelisormiruokakeittio.com/ on ollut aivan korvaamaton apu siinä mitä lapselle saa syöttää ja missä mitoissa ennen ensimmäistä vuotta. Internetistähän löytyy myös thl:n suomalaiset ravintosuositukset perheelle, jossa on lyhyesti kerrottu mitä välttää ja kuinka monipuolista ruoan kuuluisi olla. En edes tiedä onko tällaista Meksikossa, mutta jos on sitä ei kukaan lue. Plus muistan ainakin ala-aste ajoiltani niitä ruokapyramidi tauluja jotka aina koristivat ruokalan seiniä. Kyllä niistä oppi hieman miten täyttää lautanen ja opettaja paasasi jos ei löytynyt vihreää lautaselta. Tietenkin vaikuttaa myös kotona opitut ruokailu mallit, esimerkiksi meillä oli päivällisellä aina salaattia. 

Kun tyttäremme oli 6kk ikäinen kävimme lääkärissä tsekkaamassa painon ja pituuden. Täällä kaikki hoituu lääkäri käynnillä. Lääkäri antoi meille ohjeistuksen kiinteiden aloittamisesta. Näissä ohjeissa neuvottiin esimerkiksi tarjoamaan kasviksia hieman lisätyllä suolalla, jotta maistuisivat paremmin. Myös kananmaksaa voi alkaa antaa ja yhtä ruoka-ainetta annetaan yhden viikon ajan tai kahden viikon ajan. Voitte varmaan kuvitella, että emme aloittaneet näin. Olimme jo sopineet mieheni kanssa että emme aio noudattaa ”meksikolaista mallia” vaan suomalaista. Tuo kananmaksa on siis täkäläinen ”herkku”, sillä täällähän edelleen syödään kanasta räpylöitä, kateenkorvaa ja maksaa myöten koko kana. Eikä tässä mitään pahaa sinänsä, mutta en itse olisi antamassa ensimmäisenä maksa ruokia… Lääkärin kehoituksiin uskotaan niinkin pitkälle että meiltä on kysytty miten voidaan tehdä eri tavalla kuin mitä on ohjeistettu. Ei uskalleta epäillä ohjeistusten paikkaansa pitävyyttä. 

Makaronilaatikkoa

Meksikolaiset ruokailusuositukset menevät ilmeisesti aikalailla lääkärin mielipiteiden mukaan. Mutta kaava tottelee vahvasti vanhanaikaista mallia, eli sitä miten Suomessakin ennen tarjottiin ruokaa lapsille. Eli esimerkiksi ei tomaatteja, kananmunaa tai sitrushedelmiä ennen 1 vuoden ikää. Lihaa, kalaa ja kanaa vasta 10kk ikäisenä yms. Eli monet kysyivätkin ja ihmettelivät tyttäremme ruokaa (6kk) miten siinä oli jo lihaa tai tomaattia. Kun kerroin uusien tutkimusten kertovan, että enää ei tarvitse odottaa allergioiden valossa vaan on parempi altistaa lapsi aikasin näille monet tuntuivat ymmärtävän ja monilla se meni kuuloille korville. Myös sormiruokailu aiheutti kummastusta. Tämä tapa syödä ei ollut kenellekkään tuttu. Monet kauhuissan katsoivatkin tyttäremme syömistä ja kyselivät, eikö hän tukehdu noihin paloihin tai varmasti hetkiä on ollut, että paloja on joutunut kurkkuun. Minulle pyöriteltiin silmiä kun selitin, kuinka ilman hampaita voi syödä kiinteitä, kunhan kasvikset on höyrytetty tai keitetty pehmeiksi ja palat pitävät olla isoja, jotta lapsi saa niistä otteen käsillään. 

Kaveri synttäreillä lapset alkaen 1v lähtien naposteltavat sipsejä ja piñatan sisältä leviää karkkeja maahan, joita juostaan hakemaan. Kaikki tekevät niinkuin haluavat ja tykkäävät omalle lapselleen. Kuitenkin itse saan vihaisia katseita, kun toinen äiti tarjoaa omalle lapselleni karkkia. Kun sanon ettei hän syö, saan joka kerta vähintään paheksuvan katseen. Hauskin tarina on Roomasta, kun olimme syömässä ravintolassa ja pöytään tuotiin sipsejä odotellessamme ruokia. Viereisestä pöydästä rouva hymyili ja naureskeli tyttäremme kanssa kunnes yritti antaa sipsiä, sanoin ei ja kerroin miksi ei,  tämän jälkeen hän ei enää katsonutkaan meidän pöytään. Tämä sokerittomuus/ sipsittömyys onkin ilmeisesti pohjoismainen juttu. Olen kuullut paljon tarinoita Euroopasta kuinka siellä myös pienestä lapsesta alkaen annetaan syödä mitä sattuu. Edelleen painotan, että kaikki tekevät niinkun parhaaksi näkevät mutta oma kantani on: ”ei vielä”. En aio olla sokeri natsi koko tyttäreni lapsuusajan, mutta noin 4-5 vuotiaaksi kyllä. Sokeri vie kuitenkin tilaa tavalliselta ruoalta ja on tyhjää energiaa, ei siis auta kasvuun millään tavalla. Tyttäreni ei edes tajua näitä herkkuja (mitä suomalaisiin karkkeihin verrattuna eivät ole hyviä) kun ei ole maistanut. Varmasti kohta koittaa päivä että haluaa, mutta emme anna. Ennen kouluikää lapsemme tulee saamaan vain juhlissa makeaa ja toivottavasti ei sipsiä ollenkaan. Tiedän, että tässä lipsuu herkästi ja ensimmäisen lapsen kanssa on hysteerisempi, mutta luotan itseeni. En itsekään syö herkkuja joka viikko joten miksi antaisin niitä lapselleni? Meksiko kuuluu maailman kärkimaihin diabeteksen esiintyvyydessä. Vasta viime vuonna aloin nähdä bannereita teiden varsilla, joissa kerrottiin miksi olisi tärkeämpää antaa lapselle vettä eikä limua. Limun juonti täällä on myös aivan tolkutonta. Ja juuri lasten keskuudessa. Kouluttamattomuus ilmeisesti näkyy myös tässä, sillä ajatellaan lapsen saavan juotavaa janoonsa. Olen törmännyt lähipiirissäni tapaukseen jolloin olimme viettämässä päivää rannalla ja lapset joivat pelkkiä limuja. Iltapäivällä kummatkin lapset olivat täysin kipeitä eli kuumuus, veden juomattomuus ja auringossa olo veivät kaikki ”mehut” kehosta. Mieheni kanssa yritämme aina kehoittaa juomaan vettä, ärsyttämättä vanhempia. 

Ruokakaupastakin on todella hankala löytää sokerittomia tai vähäsuolaisia ruokia. Esimerkiksi olen raahannut suomesta asti muroja, joita lapseni tykkää syödä, mutta jotka ovat loppumaisillaan. Nyt toivon löytäväni edes yhden vähemmän sokerisen vaihtoehdon välipalaksi. Leipä ostoksille aion huomenna, sillä perus marketti leivät ovat aika suolaisia ja täynnä säilöntäaineita. Tällä hetkellä tytär voisi elää pelkällä leivällä…….. Muistuttelen itseäni päivittäin, että tämä on onneksi siis TOIVOTTAVASTI yksi niistä vaiheista taas…

Kuva täkäläisestä ”herkkukojusta”

Miten tyttäremme ruokailu näkyy tänä päivänä. Teen melkein kaikki ruoat hänelle alusta alkaen itse. Talossamme on kokki, jonka ruokaa me aikuiset syömme kerran päivässä, mutta täällä käytetään paljon suolaa tai ruoassa voi olla habaneroa. Ei siis ole kaikkien tiedossa myöskään että alle 3 vuotiaalle ei saisi antaa samaa määrää suolaa kuin aikuisille. Lapsen munuaiset eivät ole kehittyneet vielä sille tasolle. Ruoka on omaankin makuun välillä suolaista, joten en halua altistaa lastani liialliselle suolalle. Teen kuitenkin usein ruokaa mitä myös itse syömme illalla joko vähäsuolaisena tai suolattomana. Olen itsekin oppinut maustamaan ruokaa aivan eri tavalla lapseni myötä. Mikä hyvä keino oppia maustamaan! Luulen osittain sormiruokailun auttaneen siinä kuinka hyvin tyttäreni tänä päivänä syö. Pitkään sitä odoteltiin, mutta onneksi 10 kk ikäisenä innoistui ruokailemaan ja välillä (1v3kk) vetelee pienen naisen kokoisia annoksia. Viimeksi viime viikolla ihmeteltiin tyttäreni kasvoja ja hiuksia kun olivat jugurtissa. Pyyhin aina pahimmat pois ja annan toisen jatkaa lusikkaharjoitteluaan. Kerroin hänen oppivan näin syömään itse. Samalla hänen serkkunsa ihmetteli ääneen kuinka hienosti tyttäremme syö itse lusikalla. Vaihtoehtohan on, että oppii syömään varhain itse ja pystyn itsekin syömään samalla. Monet kehuvat muutenkin tyttäremme tapaa syödä hienosti ”oye, come muy bien”. Huvittavaa minusta onkin kuinka hänen ruokailuaan kummastellaan mutta samalla ihaillaan. Hieman ristiriitaista.

Tällä hetkellä hampaat vaivaa ja tuntuukin, että melkein joka viikko puhkeaa uusi. Onneksi tietyt ruoat uppoavat, niinkuin tänään makaronilaatikko. :) 

Terkkuja lämmöstä! Laittakaahan paljon päälle siellä Suomessa kun niin kylmä ilma on ;) Toivottavasti tekstistä saa selvää. Suomen kielen kirjoittaminen on yllättävän hankalaa kun hetkeen ei ole täytynyt kirjoittaa ja puhuu suomea vain tollaselle pikkuiselle taaperolle.

-Elina