Trooppinen Meksiko elämä
Hierve del agua- Oaxaca
kuva: Edwin Morales
Minkälaista on sitten elää Puerto Escondidossa Meksikossa meren rannalla? Rennompaa, ilma lämpimämpää, huomaan olevani itsekin ”rennompi” kuin Suomessa oravanpyörässä. Toki tähän vaikuttaa se, että olen vielä kotona lapseni kanssa enkä työelämässä. Muistan hyvin kuinka kaverini sanoi viime vuonna katsellessaan insta storyani, että ”sähän elät tollasta lomaa kokoajan”. No totta toisaalta, mutta kaikessa on puolensa… Onhan ilma suotuisampi tähän aikaan vuodesta, päivitäin n. 30 astetta, ei pilviä, ei sadetta. Ei tarvitse laittaa niitä miljoonia kerrastoja lapselle mitä kaikki lapset vihaavat. Vaipassa ja topeissa hillutaan päivät pitkät.
Meksikolaiset ovat omasta mielestäni aika suorapuheisia, välillä niinkin, että suomalainen loukkaantuu herkästi. Näin kävi monesti aikaisemmin, mutta nyt olen jo tottunut. Tai vaikka loukkaantuisinkin se menee jo nopeasti ohi muistaessani ettei sitä oltu tarkoitettu loukkaavana. Sarkasmia viljellään PALJON. Meksikolaisethan heittävät läppää ihan mistä vaan. Jopa kuolleista. Tämä oli ja on edelleen minusta outoa. En vaan osaa nauraa mukana kun naureskellaan kuolleen ”kustannuksella”. Edelleen muutaman vuoden yhdessä olon jälkeen huomaan etten tajua millon minulle ollaan sarkastisia. Tästä mieheni minulle kettuileekin etten ole oppinut maan tavoille. haha.
Maassa on edelleen tasa-arvoisuus erilaista kun Suomessa. Yleensä naiset hoitavat kodin ja lapset ja miehet käyvät töissä. Omaksi onnekseni mieheni on länsimaalaistunut eikä ole näin mustavalkoinen asian suhteen. Sitä paitsi mieheni on meistä se, joka kokkaa paremmin. Mutta minä hoidan tyttäremme ruoat, sillä teen ne alusta loppuun. Täältä ei edes saa ostettua kaupasta valmisruokia. En kyllä muista millon viimeksi olisin ostanut Suomessa valmisruokia, joten miksi niitä tarjoaisin tyttärelleni. Tyttären lempiruokaa on tällä hetkellä kala. Ihan miten vaan valmistettuna hän pitää ihanaa mumina ääntä syödessään kalaa. Juuri viime viikolla hain torilta pari tuoretta Mahi Mahi- filettä, laitoin päälle Suomesta tuotua suolatonta kalamaustetta, voita pannulle ja ai että tuli hyvää vaikka ite sanonkin. Tyttö söi niin että napa ruskasi.
Puerto Escondido- Oaxaca
Vaikka ilmasto on suotuisampi kuin Suomessa jyllää täällä niitä ihania vatsapöpöjä, joille tyttäremme on viimeksi joutunut uhriksi. Nimittäin viime yönä hän alkoi oksentamaan. Hänellä on ollut vatsa hieman sekaisin tänne palatessamme, se alkoi kuitenkin olemaan jo parempaan päin kunnes viime yönä se iski. Toinen ihan paniikissa ei tajua mitä tapahtuu ja yrittää niellä oksennustaan. Raukka ei edes itkenyt kunnes pelästyi vatsan tyhjenemistä äitin päälle. Mutta mikä tuuri, tytär oksentaa ekaa kertaa elämässään ja saan ne kasvoilleni. No tässä tilanteessa unohtaa kyllä mitä tapahtui itselle kun yrittää kaikin tavoin saada lapsen parempaan asentoon ja pyyhkimään hänet oksennuksesta. Taas olisi niistä tisseistä ollut apua jos en juuri kaksi viikkoa sitten olisi lopettanut imetystä. Nyt harmittaa, mutta toivottavasti tämä menisi nopeasti ohi. Pääsimme taas kokeilemaan meksikolaista terveydenhuoltoa. Tällä kertaa ei ole mitään pahaa sanottavaa, sillä vaihdoimme toiseen lääkäriin. Tämä uusi lastenlääkäri jolla kävimme olikin mieheni vanha tuttu. Täällähän kaikki ”paremmat” terveydenhuoltopalvelut ovat yksityisiä.
Lääkkeet on nyt ottaneet tehtävänsä ja ruokakin maistui iltapäivällä monen tunnin päiväunien jälkeen. Nesteytystä jatketaan ja toivotaan että huomenna on parempi päivä.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille täältä lätäkön toiselta puolen
-Elina