Haasteita

Esikoista odottaessa kasvava maha ei vaikeuttanut arkeani oikeastaan lainkaan. Toki loppuajasta syöminen ja hengittäminen olivat haasteellisempia, sillä vauva valtasi suurimman alan ruuan ja hapen tilalta. Puuskutin kuin höyryjuna noustessani rappusia, mutta silti en ajatellut missään vaiheessa että kasvanut vatsa olisi vaikeuttanut elämääni.

Toisella odotuskerralla olenkin kohdannut yllättäviä haasteita, joita en ollut tullut edes ajatelleeksi. Noin kahden viikon kuluttua raskaus on puolivälissä, mikä tarkoittaa luonnollisesti sitä että kyllähän sitä vatsaa jo on. Eikä se tästä enää pienene ennen uuden tulokkaan syntymää. Toivottavasti kuitenkin hänen syntymänsä jälkeen.

Esikoiseni sai köllötellä vatsassani ilman kenenkään murjomista. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, kun esikoinen kiipeilee syliin, sylissä noustaan seisomaan ja yritetään kävellä välillä myös vatsan päällä. Makaavan äidin päälle on ehdottoman mukavaa kiivetä, ja päältä pois, ja konttien yli ja taas puolelta toiselle. Vatsassani ei taida ollakaan juuri nyt ihan levollista asustaa. Kasvava vatsa tarjoaa tietenkin myös sylissä kantamiseen omat vaikeutensa.

Mutta se, mitä en ollut osannut ajatella lainkaan, on esikoisen sänkyyn laittaminen. Miten siitä onkaan tullut niin hankalaa? Vatsa on kiinni sängyn laidassa kun kurkottelen varpaillani laskemaan esikoista illalla sänkyyn. Mitä siis tehdä? Sängynpohjaa ei voi nostaa ylemmäs tai sieltä kiivetään pois. Entäpä jos hankkisi uuden sängyn esikoiselle jo nyt? Vai mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?

Vaikka kasvanut vatsa vaikuttaakin jo elämääni eri tavoin, ensimmäisiä potkuja ei ole vielä tuntunut. Ehkä siksikin uuden sängyn hankkiminen esikoselle tuntuu vielä niin etäiseltä. Ehkä se on kuitenkin paras vaihtoehto, sillä sen hankinta on kuitenkin edessä vielä ennen uuden tulokkaan syntymää.