Lantiomalli

Tattadada-da-daaaaa! Lantion kuvaus on takanapäin ja kuvauksen tuloksetkin on selvillä. Ahtautumalla pieneen putkeen saadaan selville merkillisiä asioita. Magneettikuvauksen jälkeen pohdin, miten ihmeessä isokokoiset ihmiset mahtuvat tuohon putkiloon?? Möhömahan kanssa tuntui jo siltä, että ”HELP! Vatsani jää kiinni putken yläreunaan!” Mutta ehei, sovin putkeen aivan hyvin. Kuvaus kesti kaikki viisi minuuttia ja sen jälkeen olinkin vapaa poistumaan.

Viime viikolla kävin kuuntelemassa lantion tuomion. Minut otti vastaan (vaatimattomasti toista tuntia myöhässä…) tympiintyneen näköinen kuivakka mieslääkäri, joka ilmoitti ennen kuin ehdin edes istua, että ”ei sun lantiossa mitään vikaa ole. Se onnistuuko synnytys on niin monesta asiasta kiinni”. Siinä hetkessä v-käyräni otti melkoisen nousukiidon kohti kattoa. Olin odottanut monta tuntia kuunnellakseni ensi töikseni vähättelyä! Mieleni teki huutaa, että ”ihanko totta herra Sherlock! Minä tietääkseni olen käynyt läpi yhden erittäin vaikean synnytyksen ja koska sinä et ole eläissäsi tuupannut itsestäsi ensimmäistäkään lasta ulos, on aivan turha tulla sanomaan minulle mitään siitä että synnytyksen onnistuminen on monesta asiasta kiinni. Kyllä minä jumalauta sen tiedän!” En kuitenkaan sanonut mitä ajattelin, totesin vain kuivasti, ”no sepä hyvä”. Tämä herra lääkäri ilmeisesti kuvitteli että olen paikalla vain ”turhaan”. Eipä tainnut setä tietää että neuvolalääkärin epäilyjen vuoksi lantioni oli kuvattu.

Kuivakan keskustelutuokiomme (yllä) jälkeen tutkailtiin jälleen vauvaa ultralla. Edellisellä käyntikerralla lääkäri oli sitä mieltä että pienokainen on vähän liiankin pieni, mutta kuivakan mieslääkärin arvion mukaan lapsi on ihan ok kokoinen. Käyntikertojen välillä pikkuinen oli kasvanut parissa viikossa 1200 grammasta 2 kiloon. Jotenkin arvelisin että jomman kumman arvio meni hieman metsään? 😀

Jotain uuttakin ultrassa havaittiin. Poikkitilasta on siirrytty nyt perätilaan. Poikkeavasta tarjonnasta johtuen pääsen jälleen kerran palaamaan äitipolin odotustilaan muutaman viikon kuluttua. Pyysin ajan heti aamuksi, toivoen ettei ensi kerralla tarvitsisi odottaa monta tuntia omaa vuoroaan. Ja jos oikein hyvä onni on matkassa, lääkärikin voisi olla vielä iloisella mielellä aamupuolesta 🙂