Lähtökuopissa

Vihdoinkin! Pikkuisemme on kääntynyt pää alaspäin ja on siis niiltä osin valmis putkahtamaan maailmaan. Eilen aamulla tuntui siltä että vatsa olisi laskeutunut alemmas eikä alavatsassa tuntunut enää tyhjältä. Varovaisesti ajattelin että ehkäpä nyt on viimein asetuttu saapumisasentoon. Tänään neuvolassa todettiin että kyllä, juuri niin on käynyt!

Toki kehotettiin olemaan vain varovaisen toiveikas siitä että pienokainen myös pysyy pää alaspäin. Paluu poikkiteloin on vieläkin enemmän kuin mahdollista, sillä pikkuinen on niin pitkään siinä asennossa viihtynyt. Ensi perjantaina äitipolilla tarkastetaan vauvan asento vielä kertaalleen. Mikäli synnytys käynnistyy ennen sitä, kehotettiin vaatimaan asennon tarkastus synnärille mennessä jotta vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä synnytyksen hetkellä. Ja kyllä, sen aion vaatia.

Vielä koko lapsen syntymä tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta, vaikka laskettuun aikaan on jäljellä enää vaivainen viikko. Viimeistään kolmen viikon päästä nyytti on sylissä, mutta silti ajatus on hieman epätodellinen. Ja entäpä tämä elämä, millaiseksi se oikein tulee muuttumaan? Vain viikkojen päässä on uudenlainen aika 🙂

Koska lähtö synnärille jo läheneekin, sitä voisi todellistaa esimerkiksi sairaalakassin pakkaamisella. Olen jo aloittanut projektin katselemalla netistä valmiiksi koottuja listoja (ja naureskellut sille että ihmiset tuntuvat oikeasti muuttavan sinne sairaalaan). Esikoista odottaessani pakkasin kassiin aivan turhaan erilaisia ajantappoviihdykkeitä ja omia vaatteita jne. Tällä kertaa lähden mahdollisimman minimivarustuksella. Ja jos kassin pakkaaminen edistyy samaa vauhtia kuin tähänkin asti, mukaani ei tule juuri neuvolakorttia ja hammasharjaa kummempaa 😀