#?!!!#&##?#!!

Painokelvotonta. Siltä ajatukseni tällä hetkellä tuntuvat, painokelvottomilta. Viime yö menikin sitten eilisestä mainospuheesta poiketen lähinnä valvoessa. Lähes koko yön valvoneena, väsyneenä ja huolestuneena lähdin tänään kohti äitipolia. Taas. Toivoin että nyt on viimeinen kerta ja tämän käynnin jälkeen toivon sitä vielä enemmän.

Olen käynyt äitipolilla eri lääkäreillä nyt neljä kertaa.

Lääkäri nro. 1 Ensimmäinen lääkäri oli virolainen nainen. Hieman epäystävällinen ja kyllästynyt sektiota hinkuviin odottajiin, mikä tietysti heijastui hänen suhtautumisessaan potilaaseen. Ajatusmaailma tuntui olevan se, että kaikki, ihan kaikki, haluavat sektion.

Lääkäri nro. 2 Toisella kerralla lääkärinä oli täysin asiaton ja töykeä vanhempi mies, joka kuvitteli olevansa lähes jumalan asemassa ammatissaan. Nauttii ylimielisyydestä ja puhuu potilaille halventavaan sävyyn.

Lääkäri nro. 3 Kolmannella kerralla nuorehko mieslääkäri, kuunteli asiani ja kohteli asiallisesti, PAITSI ei kertonut etukäteen aikomastaan toimenpiteestä jonka toteutti täysin yllättäen.

Ja nyt neljännellä kerralla pääsin jälleen tekemisiin lääkärin numero 2 kanssa. Yllätys yllätys!

Aika äitipolille oli siis poikkeavan tarjonnan vuoksi. Haluttiin varmistaa että vauvan tarjonta on oikea, sillä ulostulo lähestyy vääjäämättä. Eilisen postaukseni lopussa mainitsemani lapsen pään nouseminen lantiosta kovan supistuksen aikana on huolettanut minua koko viikon. Toivoin että tänään olisin saanut vastauksen siihen mistä se johtuu. Kun yritin asiasta kysyä, herra ylimieli vastasi että ”et sinä voi tietää miten päin vauva siellä on, koska et ole terveydenhoitoalan ammattilainen”. Koetin selittää mitä supistuksen aikana tapahtuu ja mistä minä tiedän että pää nousee pois lantiosta. Herra ylimieli toisteli vain ettei ymmärrä mitä yritän sanoa ja vaikka yritin vääntää hänelle ratakiskosta mitä tarkoitan, hänellä ei ollut aikomustakaan edes yrittää kuunnella minua, puhumattakaan siitä että hän olisi yrittänyt edes tarjota minulle vastausta kysymykseeni. Hän vain virnuili minulle ylimielisesti ja sanoi että lapsi on siellä nyt pää alaspäin ja kaikki on niin kuin pitää. Teki mieleni kiljua, että etkö sinä saamarin idiootti nyt ihan oikeasti tajua että kyseessä on supistuksen aikainen siirtyminen, ei jatkuva poikkiteloin oleminen?!?!? Ja ennen kaikkea mistä se johtuu ja onko lapseni turvassa? Kaiken kaikkiaan hän puhui minulle pöyristyttävän tökerösti, epäkohteliaasti ja ylimielisesti.

Olen pahoittanut mieleni kummallakin kerralla asioidessani herra ylimielen kanssa. Tänään poistuin äitipolilta itkien ja niin hirveän kiukun vallassa että olisin voinut potkia autoni kyljet lommoille. On kai täysin luonnollista olla huolissaan pienen syntymättömän lapsensa hyvinvoinnista, sillä moinen pään nouseminen lantiosta kuulostaa ja vaikuttaa niin kovin omituiselta. Kovasti toivoisin saavani pienokaiseni ulos sisuksistani hengittävänä ja hyvässä kunnossa. Kuka ottaa vastuun jos vauvalle sattuu jotain siksi ettei minun huoltani pikkuisen hyvinvoinnista ole edes kuunneltu? Ei kai ole liikaa vaadittu että lääkäri voisi edes keskustella asiallisesti ja ystävällisesti potilaansa kanssa??

Toivon että käyntini äitipolille oli viimeinen laatuaan. En halua joutua tekemisiin herra ylimielen kanssa enää uudelleen (ikinä!), sillä epäilen jo omaa kykyäni pitäytyä hänen kanssaan asiallisessa keskustelussa. Pelkään pahoin että synnytykseni hetkellä hän on synnytysosastolla lääkärinä, sillä se olisi juuri minun tuuriani…