Hän on täällä!

Pieni poikamme saapui vihdoin luoksemme perjantaina. Tasan viikko lasketun ajan jälkeen. Viikonlopun vietimme sairaalassa ja pääsimme sunnuntaina illalla kotiin. Vaikka raskauden loppuvaiheessa melkein jo saavutinkin epäuskon siitä aikooko pikkuinen syntyä lainkaan, aikoihan hän 🙂

Pikkuisella herralla on isot jalat, joten vauvasukat saadaan lahjoittaa eteenpäin. Myös hiuksia on paljon, tosin tällä erää väri on keskiruskea, eikä liki musta kuten sisarellaan oli syntyessään. Monia yhtäläisyyksiä sisarusten kesken on huomattu jo nyt ensimmäisen parin päivän aikana. Kun eilen saavuimme kotiin, pikkuinen nukkui sikeästi. Ihan koko illan ja suurimman osan yöstäkin. Aivan kuten sisarensakin kun tulimme aikanaan hänen kanssaan sairaalasta kotiin. Kai meidän kodissamme on jotenkin vähän väsynyt meno.

Synnytys sujui huomattavasti nopeammin kuin esikoisen synnytys, eikä tällä erää tarvinnutkaan käydä yhdellä rannekkeella kaikissa laitteissa. Siitä olen syvästi iloinen!