Iskias

Viime aikoina on tuntunut päivittäin siltä että joku puukottaa oikeanpuoleista pakaraani. Kyllä. Tuikkaa veitsen ikävästi pakaralihakseen ja viiltää. Esikoisen odotuksessa en kärsinyt mistään muusta kuin järkyttävästä turvotuksesta, joten ensimmäisten puukotustuntemuksien ilmentyessä en aluksi käsittänyt ollenkaan mistä ihmeestä on kysymys.

Aluksi pakaran puukotuksen tunne tuli silloin tällöin. Haravoinnin jälkeen, imuroinnin jälkeen tai huonossa asennossa sohvalla röhnöttämisen jälkeen. Viilto tuli ja meni, mutta viimeistään yön jälkeen se oli ohitse jos illalla vaivasi. Viikot kuluivat ja vaivasta tuli hiljalleen jokapäiväinen. Nyt tunne on jo melkein jatkuva. Lapsen nostaminen sängystä on tuskallista. Sängyssä kyljen kääntäminen tuntuu välillä mahdottomalta ja aamulla sängystä nouseminen on vaikeaa.

Lapsuudessani muistan kylämme mummojen keskustelleen monesti vaivoistaan ja iskias nousi puheissa esiin kerran jos toisenkin. Siksi olinkin aina luullut ja ajatellut että iskias on vain ja ainoastaan vanhojen ihmisten vaiva. Hämmästykseni oli valtava kun minulle valkeni että iskiashan se minua vaivaa, mummojen ”tauti”! ”Sillä Salmellakin on se iskias vaivannut viime aikoina. Oli se niin huonona kun kävin siellä kylässä”.

Vaikka vaiva onkin ikävä, on sen kanssa elettävä vielä lokakuun loppupuolelle saakka (ainakin, en tiedä miten pitkään iskias mahtaa vaivata synnytyksen jälkeen?). Eniten harmittaa se etten pysty touhuamaan esikoiseni kanssa täydellä sielun ja ruumiin voimalla, vaan joudun suunnittelemaan päivien ohjelman siten että iskias ei ärtyisi ainakaan enempää.

Neuvolasta kehotettiin venyttelemään ja annettiin muutama näppärä venyttelyohje joilla iskiaskipu saattaa helpottaa. Minun tapauksessani venyttelyn jälkeen tuska sen kun pahenee. Myöskään liikunta ei ole tuonut helpotusta asian kanssa, mutta pieni hieronta silloin tällöin helpottaa pahinta oloa. Myös varpailla seisoessa viillot heikkenevät ja katoavat välillä liki kokonaan. Ehkäpä parannuskeino onkin korkokengät? Niitä kokeilen seuraavaksi!

Tästä mummojen vaivasta huolimatta olen hyvin iloinen kasvavasta vatsakummustani. Pienet terävät potkut tuntuvat jo päivittäin ja käytössä olevat vaatteeni jäävät pieneksi yksi kerrallaan. Onneksi suurin osa raskauden aiheuttamista vaivoista katoaa synnytyksen jälkeen ja pienen nyytin kanssa ollessa vaivat eivät enää haittaa.