Kansakunnan kyselytunti

Ja niin laskettu aika oli ja meni. Tilalle tuli jatkuva kysymyksien tulva. ”Joko joko joko joko joko????”, ”Eikö vieläkään tunnu siltä että jotain tapahtuisi??”,  ”Pidäthän mut ajan tasalla siitä mitä tapahtuu??”, ”Vieläkö olet yhtenä kappaleena?”. Puhelin piippaa päivittäin useita kertoja ja aina joku tiedonhaluinen haluaa tietää miltä minusta juuri tänään tuntuu. Ja joka kerta vastaus on yhtä tylsä. ”Ei vieläkään mitään. Edelleen täällä ollaan yhtenä kappaleena”.

On ihanaa että ympärillä on ihmisiä joita kiinnostaa mitä minulle kuuluu ja miten voin. He kaikki ovat minulle tärkeitä, mutta jatkuviin kyselyihin vastaaminen alkaa maistua jo puulta. Etenkin kun toivoisin että tämä odotus olisi taakse jäänyttä elämää ja pikku nyytti olisi jo käsivarsillani. Mutta pian, hyvin pian niin onkin. Ja uskokaa tai älkää, aion siitä kyllä ilmoittaa läheisilleni 🙂

Lähestyvä synnytys alkaa jo jännittää. Toivon että se sujuisi tällä erää hienosti, mutta samalla pelkään että viimekertainen kaava toistuu. Joka ilta nukkumaan mennessä jännitys kutittelee mieltä: ”joko tänä yönä tapahtuisi jotain?” Pyrin kuitenkin jännityksen sijasta keskittymään muihin asioihin.

Olen pohtinut viime päivinä sitä, muistuttavatko lapseni toisiaan. Esikoinen syntyi liki mustan tukan kanssa. Olimme hieman hämmentyneitä, sillä me vanhemmat olemme olleet lapsena vaaleita. Onkohan uudella tulokkaallammekin hiukset? Esikoisella oli suuret jalat. Mitkään hankkimani vauvasukat eivät sopineet hänen jalkaansa. Pääsevätkö sukat käyttöön nyt, vai onko toinenkin lapsemme bigfoot? Entä millaiset unenlahjat pikkuisella on? Esikoinen nukkui puolentoista viikon ikäisenä ensimmäiset 7h yhtämittaiset yöunet, jonka jälkeen olen tainnut valvoa kahtena yönä hänen kanssaan…. Salamakaan ei iske samaan paikkaan kahdesti, joten uusi tulokas tuskin nukkuu samaan malliin. Jospa kuitenkin pitäydyttäisiin inhimillisessä yöheräilyjen määrässä, olisin hyvin iloinen.

Vaikka viimeiset raskauspäivät tuntuvatkin vain matelevan eteenpäin, on tosiasiassa kyse enää todellakin vain päivistä. Hyvin pian näemme millainen pienokaisemme on. Odotan aivan yhtä kiihkeästi kuin kaikki muutkin, että pikkuinen saapuisi.