Nukkumatti

Pikkuinen on varsinainen unikeko. Silmiä ei juurikaan näytellä, paitsi sitten illalla kun sisko on mennyt jo nukkumaan. Sitten ollaan vähän aikaa hereillä ja ihmetellään toisiamme. Pikkuinen katsoo tarkasti ”ahaa, sä näytät tolta!”. Suu menee sellaiseen asentoon että voisi kuvitella pikkuisen sanovan, ”oooo”.

Tänään pikkuinen on kahden viikon ikäinen. Kuvittelin että vauva olisi enemmänkin hereillä, mutta hänpä ei tunnu edes häiriintyvän mistään. Ei siitä että häntä puetaan ja riisutaan, tai siirrellään paikasta toiseen. Hän vain nukkuu.

Mutta odottakaapas kun tulee nälkä! Sitten kyllä näkyy ja kuuluu että meidän kodissamme on uusi asukas. Muuten se saattaisi kyllä jäädä muilta huomaamatta. Selkeästi on peritty isältä sellainen nälkäkiukku, että maailma on kyllä ihan hirvittävän surkea paikka jos ei saa ruokaa JUST NYT! Syömisen jälkeen sudesta kuoriutuu lauhkea pikku lammas, eikä kiukusta tai elämän pilallisuudesta ole enää tietoakaan.

Vaikka pikkuinen nukkuukin suunnattoman hyvin, ei äiti ole silti nukkunut loistavasti viime viikon aikana. Vauva ei juuri öisin herättele, yhden tai korkeintaan kaksi kertaa. Mutta isosisko on potenut elämänsä ensimmäistä (!!) flunssaa ja joka yö kuuluu ”ÄITIIII, ÄITII, ÄITIIIIIIII, köh köh köhöhöhöhö köh köh, ääääÄÄÄÄÄÄÄÄ”. Niinpä äiti on valvonut isosiskon vieressä, syöttänyt välillä vauvaa ja sitten kuulostellut yöllä yksin onko lapsilla kaikki hyvin. Siitä huolimatta melko pienillä silmäpusseilla mennään (vielä).