Talo

Laitoimme asuntomme myyntiin samalla viikolla kun pikkuinen syntyi. Loppuvuosi kuluikin mukavasti siivoten. Siivoten, siivoten ja siivoten. Näyttöjä oli parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Kiinnostusta asuntoamme kohtaan oli paljon, mutta ostotarjouksia kovin vähän. Kahden pienen lapsen kanssa asunnon siivoaminen ja kaiken ylimääräisen irtaimen kadottaminen kaappiin otti kyllä rehellisesti sanoen voimille. Nyt asunto on kuitenkin myyty ja uusi ostettu. Muutosta pitäisi suoriutua vielä tämän kuukauden aikana, jaiks!

Asunnon vaihtaminen on ainakin minulle itselleni samaan aikaan iloista ja surullista. Vaikka tiedänkin että vanha asunto ei enää tunnu kodilta siinä vaiheessa kun kannan viimeisen muuttolaatikon ulos, vanhasta luopuminen on vaikeaa. Tässä kodissa on päästetty riemunkiljahdukset positiivisista raskaustesteistä, otettu ensimmäiset askeleet ja tämä on ollut lasteni ensimmäinen koti. Tätä on muokattu kaikella hartaudella vastaamaan omia toiveitamme, rakennettu, maalattu, vaihdettu pintamateriaaleja ja istutettu puutarhaa. Nyt aloitamme kaiken taas alusta.

Taloyhtiö vaihtuu omakotitaloon. Siihen, mikä on ollut minun ja puolisoni haave aina. Talo ei ole kaksikerroksinen, kuten olin aina ajatellut, mutta muuten kaikin puolin mukiinmenevä. Ihan uusi, kuin puhdas paperi josta saamme tehdä sellaisen kuin haluamme. Nyt talosta pitää tehdä vielä koti.