Väsymystä

Viime päivät olen ollut hyvin hyvin väsynyt. En jaksa lähteä esikoisen kanssa ulos ja omatunto soimaa. Tekisi mieli vain pötkötellä sängyllä ja lueskella. Kesken on niin Fifty shades -sarjan viimeinen osa, kuin uusin Kaksplussakin. Ja vaikka tavallisesti esikoinen ei juuri katsokaan lastenohjelmia, viime päivinä ipad on tarjonnut lasten yle areenasta äidille useita pieniä hengähdystaukoja.

Huomenna on laskettu aika ja havaittavissa alkaa olla jo pieni taisteluväsymys vatsankasvatusprojektissa. Nyt ei enää vain jaksaisi kovin kauaa tätä ylettömän pinkeää oloa. Vielä toki elämä on melko helppoa, kukaan ei ainakaan valvota minua öisin 🙂 Tässä raskaudessa olen onneksi pystynyt nukkumaan yöni sikeästi kuin tukki, huh! Illalla kun painan pääni tyynyyn, herään vasta aamulla ja se jos mikä on mahtavaa. Esikoista odottaessani heräsin joka ikinen yö klo 04, valvoin tunnin pari ja jatkoin unia.

Esikoista odottaessani olin väsynyt viikkotolkulla, mutta onneksi väsymys kampitti minut tässä raskaudessa vasta ihan loppusuoralla. Väsyneimpinä hetkinä olen ajatellut jääväni ainakin viikoksi sairaalaan lepäämään kunhan lapsi on syntynyt. Totta puhuakseni inhoan sairaaloita, ja niissä vieraillessani en malta odottaa kotiin pääsyä… 

Huomenna lasketun ajan lisäksi on myös käynti äitipolilla. Tarjolla on kontrolliaika pienokaisen asennosta. Tuntuu siltä että vauva on pysynyt nyt pää alaspäin, vaikkakin oikein kovan supistuksen aikana tuntuukin siltä että vauva yrittää nousta takaisin poikittaisasentoon. Ehkäpä huominen käynti tarjoaa tähänkin omituisuuteen hieman selkeyttä.