Aika alkaa puuttumaan muiden asioihin ihan vähän enemmän

Kyllä

…sanon ”päivää”, ”huomenta” ja ”hei” bussikuskeille sekä muille asiakaspalvelijoille

… avaan oven/pidän ovea auki, rattaille, pyörätuoleille ja perästä tuleville

En

…kysy melkein ikinä ”kävikö pahasti?” tuntemattomilta tai tarkista onko se penkillä makaava spurgu hengissä vai ei.

Ehkä

… mietin pitäisikö soittaa ambulanssi/poliisi toisinaan ja yleensä saan ääneen pohdilloinnani jonkun aikaansaavamman tekemään sen puhelun tai pulssintarkistuksen.

 

Miksi en tee sitten itse enemmän? Mietin tätä tämän kampanjan johdosta tänään. Tulin siihen lopputulokseen etten kehtaa. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Luulen että pelkään leimautuvani hössöttäjäksi tai vielä pahempaa että puutun toisten ihmisten asioihin. Se ehkä onkin meille suomalaisille tyypillinen piirre, että toisten asioihin ei puututa? (…paitsi seläntakana tai netissä) Mutta kumpi on pahempi; että vanhus makaa nolattuna ja avuttomana bussin lattialla kun kukaan ei auta, vai se että ylpeyteni kokee mahdollisesti pienen kolauksen jos saan tarjoukseeni auttaa nyrpeän vastauksen? Ei tämän pitäisi olla niin hankalaa.

Nyt on aika yrittää niellä ylpeyteni sekä kammo siitä että vieras ihminen ärähtää minulle (hui!) ja opetella kysymään ”kävikö pahasti?”.  Opetelkaa tekin. Ehkä mekin opimme että avun tarjous ei ole hyökkäys.

 

EDIT:// Niin tohkeissani tätä kirjoittelin, että onnistuin jotenkin tallentamaan tämän ihka ensimmäisen postaukseni päälle. Hups! Siinä siis selitys kummalliselle osoitteelle tähän postaukseen. Sille en kyllä keksi mitään selitystä kuinka tässä onnistuin.