Kevät on mielentilaa

Riikka Pulkkinen onnistui muuttamaan Imagen jutussaan sanoiksi sen miltä kevään tulo mielessä tuntuu. Minusta tuntuu nimenomaan joka kevät siltä, että kaikki on mahdollista ja tuleva kesä on varmasti elämäni parasta aikaa. Tuntuu, että herään kammottavan pimeän ja kylmän talven jäljiltä eloon jälleen. Joskus nämä tunteet ovat aivan pakahduttavia. Muistan kerran jopa teini-iän mylleryksissä itkeneeni kevään ensimmäisenä päivänä sitä, että kohta tämä valo ja lämpö on taas ohi. Jos saisin päättää olisin kuin Muumit ja nukkuisin talviunta.

Tänä vuonna talvi ei ole ollut ihan niin kamala kuin normaalisti. Ja nyt on viikon verran ollut ilmassa jo lupausta keväästä. Mieleni on tarttunut tähän lupaukseen tiukasti kiinni. Olen pysähtynyt kuuntelemaan pensaista kuuluvaa pikkulintujen konsertti. Hymyillyt paljastuville koirankakoille. (En tosin sille jonka joku oli heittänyt rappumme oven lasiin. Käytöstavat?) Tehnyt matkasuunnitelmia keväälle ja kesälle. Ja viimeisimpänä tänään jopa kiskoin verhot alas ja heitin pyykkikoneeseen. Joka on siis paljon tämmöiselle ei-todellakaan-taloudenhoitoihmeelle.

Tulkoon vaikka takatalvi! Olen saanut annoksen toivoa ja lupauksen valosta sekä lämmöstä. Näillä kestän kyllä muutamat pakkaset vielä.

//www.youtube.com/embed/8A1zx4n_z6Y