En ole erityisen sulokas. Pysyn juuri ja juuri pystyssä kahdella jalalla, niin hyvä tasapainoni on. Röhnötän milloin missäkin asennossa. Kävelen hieman sisäänpäin mistä johtuen kompastelen toisinaan omiin jalkoihini. Minua yksi hyvin kuvaava sana on awkward.

Venyvyyteni on luokkaa puupökkelö. Peruskoulussa vihasin aina kuntotestejä niiden tasapaino ja venyvyyden mittausosioiden takia. Olin niissä aina huonoimpien joukossa. Ellen huonoin, en koskaan tarkastanut.

Tänä keväänä päätin taas kerran tehdä pientä ryhdin kohotusta elämääni. Tähän tietenkin kuului uusien harrastusten aloittaminen. Toivon, että uusista harrastuksistani on apua ihan siihen fyysiseen ryhtiinkin.

Ensimmäisenä aloitin kundaliinijoogan. Jospa kevään tuntien aikana oppisin pysähtymään ja kuuntelemaan itseäni hieman paremmin.

Tyttäreni innoittamani aloitin myös aikuisbaletin. Kävin viime syksynä yhdellä tyttäreni satubaletin vanhempi-lapsi- tunnilla. Tunti oli superkiva ja nyt äitikin opettelee kaikemaailman releveet ja pliet. Ihan melkeimpä nolla tanssitaustalla lähdin kokeilemaan. Katsotaan kuinka käy.

Ehkäpä teille kirjoittelee toukokuussa valaistunut balleriina, joka venyy, mutta ei pauku enää 😉