Luontojumppa – liikettä, leikkiä ja yhteistä aikaa

Luonto jo itessään houkuttellee liikkummaan. Juostaan kannolta kannole, hypithän lätäköisä ja kontathan mättäältä toisele. Mutta jos te kaipaatta vähän rakennetta tai ideoita yhtesseen hetkeen, nii täsä on meiän hyväksi toettu ja lapsele sopivaksi muokattu jumppahetki.

Lämmittely

Jumppahan alakaa aina lämmittelylä. Se herättääpi kehon liikkeele ja valamistaa pienet lihakset toimintaan. Ko alotethan rauhallisesti, nii lapsi saa turvallisen siirtymän kävelystä aktiivisemphan tekemisseen. Lämmittelysä myös mieli siirtyy just siihen hetkeen mukhan.

Pyöritä päätä niinkö pöllö – seisothan paikallaan ja kattelhaan rauhallisesti vasemmale ja oikeale.

Hiivi kuin kettu – Hiivithän paikallaan

Kävele kuin karhu – Menhän pieni ympyrä karhukävelyllä tai jos se ei onnistu niin sitten kontaten

Kaiva ruokaa lumen alta niinkö poro – Jos jumppa tehhään talavela, niin sillon voiaan lummeen kaivaa käsin kuoppa, jos ei ole lunta niin kaivethan ilimaa.

Pompi niinkö pupu – Nyt voiaan jo vähän lisätä vauhtia. Pompithan niinkö puput, mutta paikallaan.

No sitten se vähän vauhikkaampi osio – nyt on lupa juosta

Jos tämän tekkee isommala porukala, niin tämän voipi totteutaa viestinä.

Tai jos haluaapi vaihtelua, niin jokaisela kierroksela voipi liikkua kuin joku eläin. Esim. Käy halaamassa puuta, mutta pompi kuin pupu. Reippaat ja hauskasti nimikoiut liikkeet kehittää lapsen motoriikkaa, mielikuvitusta, tasapainoa ja kehonhallintaa.

Mutta tämän voi totteuttaa myös juosten. Vauhikkaat liikkeett auttaa purkahman energiaa ja vahavistaa kehoa.

Tässä kannattaapi kuiten muistuttaa lasta että ei revitä oksia tai lehtiä puista, vaan etithän ne maasta. Ja näin me opetethan sitä lasta kunnioittammaan luontoa.

 

Viimesenä sitte rauhotuttaan

Rauhottumisosio auttaa kehoa pallautummaan ja mieltä tassaantummaan. Pienen lapsen keho käy kierroksila vilikkaan leikin jäläkeen, joten rauhalliset liikkeet sekä hengitys päättää leikin. Ne opettaa myös lapsele, että kehon (ja luonnon) kuunteleminen ja pysähtyminen on osa hyvinvointia – niinkö myös liikkuminenki. Tämän avulla myös opitaan havannoimaan luontoa myös kuuntelemalla.

Seiso kuin puu – Seisotaan suorassa ja nostetaan kädet ilmaan oksiksi.

Leijaile kuin lehdet – Liikutetaan käsiä rauhassa puolelta toiselle

Leiki, että olet aalto – Tehhään aaltoliike yhesä. Ensin käet kohti taivasta, ja sitten kohti varpaita. Muistethan kuitenki, että tehhään tämä rauhasa.

Hiljainen hetki, makkoile ja kuuntele luonnon ääniä – Makkoillaan ihan hilijaa ja kuunnellaan mitä luonto haluaa meille sanoa. Silimät voi pittää kiinni tai sitten voi kattella pilviä. Minkä muotoisia pilviä taivaalla näkkyy?

Meilä tämä toimii parhaiten sillon, ko ei ole kiirettä eikä tavotetta. Liike tullee leikin ohesa, ja hetki yhesä luonnon keskelä tekkee hyvvää meile molemmile. Välilä lapsi innostuu keksihmän itte uusia elläinliikkeitä, välilä taas mie ehotan jotaki – joskus saattaa jopa koko jumppa unohtua ko hoksathan että tuolahan mennee muurahaisia tai unohuma kerräämään käpyjä.

Luontojumppa ei vaaji mahottomasti aikaa, välineitä tai ohojeita, mutta täsä ois kuiten ideoita, jos haluatta kokkeilla!

Hauskoja jumppahetkiä!

Rakkauella,

Janica