#muhkuramanifesti
Ihanat rusketusraitani lemppari sandaalejen jäljiltä. Kuva ei kerro että ne ovatkin ainoat rusketusraidat mitä minulta viime kesän jälkeen löytyi. Kesä oli kolea ja monta hellepäivää ei kalenteriin osunut, mutta tämä ei todellakaan ole syy sille ettei raitoja muualta kehostani löytynyt, syy on häpeä.
Selluliitit joo, ne ovat yksi syy miksi kesäsin jalkojani peittelen, suurempi syy on suonikohjut, jotka tekivät debyttinsä pohkeissani kun olin vasta 12-vuotias- kuulema perinnöllistä. Ajattelen että nämä koholla olevat paksua villalankaa muistuttavat ystävämme kuuluvat myös tähän ihanaan kamppikseen nimeltä #muhkuramanifesti, tai se ettei niitäkään tarvitsisi hävetä tai peitellä.
Vielä noin 5-6 vuotta sitten saatoin kesällä vielä käyttää midi-hameita (yli-polven) mutta ensimmäisen raskauden aikana ”suonikohju-tilanne” lähti mielestäni lapasesta enkä sen jälkeen ole käyttänyt muuta kuin pitkiä housuja edes kuumimpina hellepäivinä, onneksi löysät pyjamahousut ovat olleet muotia jo tovin, meinasi tulla aika kuuma mustissa pillifarkuissa.
Vaatetus ei ole ollut ainoa ongelma, kohjut ovat rajoittaneet minua muullakin tavoin. Olen muka ”syksy-ihminen”, en viihdy auringossa ja haluan suojata ihoani, joka tosiaan on ihan hyvä juttu, mutta ei totuus. Nämä ovat vain tekosyitä, oikeasti olisi ihanaa pyöriä pihalla shortseissa ja topissa, maata rannalle bikineissä ja ehkä jopa, God forbid, käydä terasilla ihanassa kesämekossa, mutta ei, kaikki kattoo, kaikki näkee!
No eihän ne oikeasti tietenkään katso, en vaan itse ole pystynyt rentoutumaan tämän ongelmani johdosta. Tälle on tultava loppu. Tyttäreni tulee pian siihen ikään että hän kyllä huomaa jos piilotan ja häpeän omaa kehoani, ja se jos jokin on asia mitä en halua hänen perivän minulta. Viime kesäni vähän ryhdistäydyin ja hain illalla lasten unohtuneita leluja taloyhtiön leikkipaikalta-shortseissa! Olo oli kauhunsekavista fiiliksistä huolimatta aika mahtava, ensi kesänä on suunnitelmissa ottaa rannalla aurinkoa, kyllä tämä tästä.
