Melomista.Ihanaa!

Maailman hienoimpiin asioihin saataa kuulua se,että vielä viiskymppisenäkin saa testailla ihan uusia asioita.Ja huomata niistä selviävänsä.Olen melonut kanootilla jokusen kerran ja pitänyt siitä.Tänään minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla kajaakkimelontaa merellä.Saimme hommaan pikaisen koulutuksen mutta silti minusta ensin tuntui,että kastumatta en hommasta selviä.Mielessäni mietin,että onnistuukohan tuttu sukeltaja poika paikallistamaan silmälasini  ja löytämään ne jos kanootin  ympäripyörähtäessä ne kadotan.Mietin myös,että kuinkakohan kauan pystyisin veden alla pääalaspäin melomaan.Olin nimittäin aivan vakuuttunut,että ympäri kellahtaisin kuitenkin.En kellahtanut ja muutenkin homma pelitti ihan älyttömän hyvin.Vaikeinta oli kanoottiin pääseminen ja sieltä poistuminen.Mutta sekin kuitenkin onnistui.Meidän yhdeksän hengen porukkamme nautti maailman kauneudesta ihan täysillä koko keskiviikko illan.Ja voisi kyllä sanoa,että huomattavasti huonomminkin voi ihminen aikansa käyttää.Meille tarjoutui tähän mukavuuteen mahdollisuus kun Folkhälsanin paikallisosaston hallituksemme yksi aktiivinen jäsen oli ilmoittanut meidät hallituksen jäsenet kilpailuun jonka otsikko oli unelmiemme liikuntahetki ( tai jotain sinne päin ).Meitä sitten onnisti ja saimme melonnan lyhytkurssin ja melontaretken meille sponssattua.Eli mitä tästä opimme:mitään ei saa jos ei yritä.Kiitos sille aktiiviselle jäsenelle mukavasta illasta!