Ratsastaen Rioon

Kaikki paitsi ratsastus on turhaa.Tänään ainakin tuntui siltä,sillä alkava sadekin muuttui ilta-auringoksi kun me Ellun kanssa aloitimme ratsastussessiomme.Minä olen Olympialaisista seurannut ratsastusta ja varsinkin kouluratsastus on minusta ollut henkeäsalpaavan kaunista katseltavaa.Tänään ratsastaessani olin mielikuvituksessani hetken Riossa sillä minusta meidän ratsastuksemme sujui  paikoittain niin loistavasti. Emme me vuonohevoskaverini kanssa ihan piaffeja tai passasegeja edes yrittäneet sillä niissä me olisimme menneet solmuun kumpikin.Ja laukaksikin riitti ihan vain nostot ja muutama kierros ympyrällä.Mutta kyse olikin nyt siitä tunteesta kun hetkittäin,ihan muutaman askeleen verran homma tuntuu menevän kuin mestareilla.Niinä sekunnin hetkinä mielikuvitukseni heitti minut Rioon.Ja silloin minulla ei ollut päälläni reikäistä trikoopaita ja iänvanhoja housuja eikä  ratsastuskenkieni virkaa toimittaneet vaalenapunanauhaiset lenkkarit vaan vermeet oli ihan viimeisen päälle.Saappaatkin ihan oman pohkeen mittaan teetetyt ja kiiltävät.Kun kerran olin mielikuvitukseni päästänyt lentämään niin pitihän minun ainakin loppukiitosta vuonohevoskaverini kanssa harjoitella.Ja se meni hyvin.Kaveri seisoi paikoillaan ja mina hymyilin leveästi.Ja nyökkäilin mielikuvituksessani niille raikuville aplodeille jotka me saimme.Että tälläisen elämyksen olen itselleni suonut tänä iltana.