Aamukardiota ja punttisalia

Pt on ollut tänään hurjana.Ihan ilman armoa hän raahasi minut aamulenkille ( tai hienolla kielellä aamukardiolle) kello 06.30.Koirat olivat hommaan huomattavasti minua tyytyväisempiä,sillä minun oli jotenkin hirmu vaikea saada mieltäni positiiviseen vireeseen.Pt.tä ei voi syyttää siitä,etteikö hän olisi yrittänyt:oli kuulema oikein hyvä ilma,ja raikaskin,ja herääminenkin sujui ihan vauhdilla kun oli lenkillä.Minä nyt vaan en satu olemaan aamuihminen.En sisällä,enkä ulkona.Aamukardio ei riittänyt päivän liikunnaksi vaan illalla oli punttisalin vuoro,eikä pt antanut armoa sielläkään.Punttisalille otimme mukaan mummin ja se saattoikin olla viimeinen kerta.On nimittäin todella raivostuttavaa kun menee käskystä sammakkokävelyllä portaita ylös ja alas ja mummi kesken tehtävän  sanoo suunnalleen näin ” kauheeta ,hengästyttääkö ja puuskututtaako sua noin kauheesti .Mua ei hengästytä yhtään ”.Vieläkin raivostuttavammaksi  tilanne eteni kun oli vatsalihasten vuoro ja minä mieheni opastuksella suoritin niitä.Tarkoituksena oli nostaa ylävartalo lattiasta leuka kohti kattoa.Minulla ei ylävartalo liikkunut muutamaa senttiä enempää joten mieheni auttoi minua puskemalla selästä ja päästi sitten asennon ollessa oikea irti.Tarkoitus oli,että minä silloin vatsalihasten avulla pysyisin jonkun aikaa pystyssä.Kellahdin kumoon sekunnin murto-osassa.Mummin piti tietenkin kokeilla kuinka loistavasti hän tehtävästä suoriutuu ja hän vieterinuken tavoin nosteli itteään lattiasta ja olisi siinä puoli-istuvassa asenossakin ollut ties kuinka kauan.Joko te ymmärrätte,että mummin ei ehkä huomenna tarvitse tuilla mukaan.salille