Arkeen paluu

Arki on alkanut ja ihan hyvä niin.Minä en missään nimessä voi sanoa,että en olisi saanut lomailla.Viimeiset kolme viikkoa olen pyhittänyt aika pitkälti itselleni Ellun ollessa päivät töissä.Oletan,että se on aika harvinaista herkkua ihan jokaiselle.Lomani viimeisen viikonlopun vietin Kotkassa.Lähdimme Ellun ja Äitini kanssa serkkuni tyttären häihin .Juhlat olivat fantastiset,morsian kaunis kuin karkki,sulhanen komea ja järjestelyihin oli käytetty varmasti käsittämätön määrä aikaa ja vaivaa sillä kaikki vain näytti niin kauniin tyylikkäältä.Minulle häissä morsiusparin onnen katsomisen jälkeen oli tärkeintä sukulaisteni tapaaminen,useita en ollut nähnyt kahteen ( vai oliko kolmeen vuoteen )joten naurua ja juttua riitti.Osan kanssa pidimme pienimuotoiset olympialaiset leirintä alueella perjantai iltana.Lajeina oli vauhditon pituushyppy, vauhdillinen pituushyppy ja noin 40 metrin juoksu.Lämmittelyä ei tietenkään suoritettu ja koska voitosta oli kyse suoritettiin lajit täysillä.Etureiteni ja lonkkani huutavat edelleenkin hoosiannaa, mutta ehkä homma oli sen arvoista.Ennen Olympialaisia olimme käyneet Kotkassa tutustumassa puistoon jossa puut oli verhoiltu käsitöillä ja taideteoksila.Yhden puun kyljessä oli teksti Miä rakastan sinuu.En tiedä johtuiko häähumusta vaiko siitä,että olin ollut miehestäni kaksi viikkoa erossa mutta sukelsin romantiikaan ja lähetin miehelleni kuvan itsestäni halaamassa kyseistä puuta.Kuten jo alussa mainitsin niin arkeen orientoituminen on alkanut.Minulle se tarkoittaa sitä,että myös jokaaamuinen asioiden etsiminen alkaa nyt toden teolla.Tänään olen etsinyt pankkikorttiani ja aika pitkäänkin vielä.Se löytyi reppuni pohjalta tuhannen tavaran alta.Puhelinta olen myös etsinyt, se löytyi yhdestä vaatepussukasta meidän ulkoeteisestä.En yhtään tajua kuka se sinne oli laittanut ja milloin.Mukavaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle,tästä se lähtee!