Blogin vaihto

Pitkäaikaisen harkinnan tuloksena ja taloudellisen ajattelun ahaa hetken yhdistämänä olen nyt päättänyt uuden blogini perustamisesta tänne Lily.fi portaaliin.Vai miksi tätä nyt sanotaan.Olen pitänyt blogiani itseni ja joidenkin uskollisten lukijoideni iloksi kotisivu123.fi sivulla ( myös siellä nimellä mammaulla ) ja pysynyt siellä lähinnä niiden sivujen vaivattomuuden takia .Toivottavasti nämä osoittautuvat yhtä vaivattomiksi,sillä se on ehdoton vaatimus kärsivällisyyteni ylläpitämiseksi.Olen edellisessä blogissani päätynyt kirjoittamaan Elämästäni,tai oikeammin sanottua elämästämme.Ja nimenomaan isolla kirjaimella.Olen kieltäytynyt kaunistelemasta ja loput viisi perheenjäsentäni ovatkin ehkä välillä olleet sitä mieltä,että minä liioittelen tapahtumia.Minun kannaltani harmi on se,että liioittelen niitä kovin harvoin.Meillä sattuu ja tapahtuu.Ja me kaikki olemme siihen aivan yhtä syyllisiä.Perheeseeni kuuluu kolme jo teoreettisesti aikuista lasta ja yksi esiteini.Ja viisikymmentäplus mies sekä kaksi kissaa ja koira.Tänä viikonloppuna meitä on kotona ainoastaan esiteini ,mieheni ja minä.Viikonloppuun olemme laskeutuneet niin,että se viisikymmentäplus on hiihtänyt järvenjäällä ties kuinka kauan ja minä ja Ellu esiteini olemme istuneet sohvalla ja syöneet perjantaiherkkuja.Niin ja katselleet Voice of the Finlandia.Ihan hyvä alku viikonlopulle.Huomenna aion käydä jälkikatsastamassa autoni,viedä läjän lp-levyjä myyntiarvioon levykauppaan ja kuskata eripari arabia astioita ja muita kippoja myynttin Arbian astioihin erikoistuneelle kirpputorille.Tein nimittäin kaapeissani hiihtolomalla inventaariota ja ajattelin että turhasta voisi pikkuhiljaa luopua.Luultavasti käy kuitenkin niin,että siinä vaiheessa kun minun oikeasti tulisi luopua noista tavaroista löydän niihin jonkin käsittämättömän tunnesiteen ja raahaan ne taaisin kotiin.Iltapäivällä huomenna kannustamme Ellua sählymatseissa hyvän ystäväni ja Ellun kummitädin kanssa. Minulla on pieni pelko perseessä,ettemme tule käyttäytymään tyttäreni toiveiden mukaisesti ( hänen toiveensa on esim,että kannustaismme mahdollisimman hiljaa ).Vanhin tyttäreni on joskus minusta ja ystävästi sanonut:”erikseen te olette ihan ok,mutta yhdessä te olette ihan hirveitä,eikä teitä kestä kukaan ”.Minusta me ollaan aina mukavia.