Ei maratoonille

”Jaaha.Ei sinusta ainakaan maratoonaria tule”.Jotakuinkin noin sanoi oikein mukava setä sydäntohtori ensisanoikseen kun tutki ultraäänilaitteella pumppuani.Minä retkotin tissit levälläni lavetilla ja ajattelin hetken että se nyt on ainakin ihan hemmetin hyvä asia.Sillä maratooranin ura ei ole ollut missään vaiheessa minun haavekuvissani.Kysäisin kuitenkin setä sydän lääkäriltä,että miksiköhän hän nyt ajattelee,että minusta ei muka marattoonariksi ole.Kuulemma siksi ,että minun pumppuni on liian pieni ja joutuu sen takia työskentelemään normi pumppuja ahkerammin.Sain siis nyt melkein viidenkymmenen vuoden iässä selityksen silLe,miksi pulssini on aina ollut kohtalaisen korkea.Tähän asti olen luullut,että minulla on vaan koko ikäni ollut ihan sikahuono kunto,mutta nyt syy ei siis ainakaan kokonaan ole siinä ja se jotenkin kummasti kohottaa mieltä.Ja hei:nyt minun ei siis oikeastikkaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä,kun en kertakaikkiaan aio sitä maratoonia juosta,enkä muutakaan pitkää matkaa.Voin ihan hyvällä mielellä vaan jatkaa niiden ihmisten fanittamista jotka sen juoksevat!