Eksyksissä

Kemiönsaari ei ole kauhean suuri paikkakunta.Jos ajattelee,että on asunut saarella vuodesta 1993,ollut aktiivinen vapaa-ajalla ja tehnyt sellaista työtä jossa on useita eripuolilla saarta olevia toimipisteitä niin mikä on todennäköisyys,että työmatkalla töistä kotiin tultaessa eksyy? Ei lienen kauhean suuri.Minä kuitenkin eksyin tänään.Olin tulossa töistä kotiin ja koska olin luvannut kollegalleni kyydin ystävämme ja toisen  kollegamme luo ei reittini ollut se,jota useimmiten käytän.Mutta ei se ollut tuntematonkaan.Siksi minä olinkin kauhean ihmeissäni siitä,että sain itseni matkalla niin eksyksiin,että kotiin en ilman navigaattoriani päässyt .Laittaessani navigaattorin päälle olin minulle aivan oudoilla mailla.Navi täti käski minun kääntyä hetimiten ja ilmoitti,että ainoa reitti olisi palata takaisin 10.2 kilometria.Olin siis puhelimeen pölöttäessäni päästellyt menemään 10.2 km jonnekkin melkein umpimetsään ( no oli siellä aurattu tie).Siinä tilanteessa julistin navigaattorini bff listalleni. Sillä jos tämä töistä kotiin paluu alkaa olla nyt näin hankalaa niin miten minä oikeasti vielä rapiat 15 vuotta selviän aiheuttamatta kauhean suuria katastrofeja.Olemme joskus karusti todenneet ystäväni kanssa,että kroppamme pettää meidät varmasti ennen eläkeikää niin,että saamme rollaattoria puskien yrittää työpaikallemme päästä.Nyt minusta tuntuu,että apuvälineisiin saa lisätä turvahälyttimenkin.Tai ehkä minulle voisi laitta sellaisen metsätyskoirien paikannin pannan.Tietäisi aina,että mistä kuraattoria voisi kulloinkin alkaa joko työpisteeleen tai vaihtoehtoisesti kotiin noukkia.