Ensi-ilta

Ollaan minilomalla.Ja lomaan on syynsä.Ellulla oli tv-sarjansa ensi-ilta ja pippaloihin sai osallistua myös läheisimmät tukijoukot.Niinpä me veimme koirat päivähoitoon ja suuntasimme iltapäivällä auton nokan kohti pääkaupunkia.Ellu ja ystävänsä olivat hypänneet jo aamulla linja-autoon ja menneet etukäteen shoppailureissullensa.Sarja oli hyvä,joten laittakaahan kaikki muistiin,että Sommarkolloa kannattaa ensi touko-kesäkuussa katsella.Ja koska me olemme meidän porukalla liikkeellä ei mikään mene ilman draamaa.Meille näytettiin sarjasta kuusi osaa.Kun olimme katsoneet niistä reilut puolitoista ilmoitti mieheni,että nyt hänen vatsansa on niin kipeä,että hänen on pakko siirtyä elokuvateatterin puolelta juhlatilan penkeille makoilemaan.Ellen totesi tuossa vaiheessa ,että homma ei voi olla todellista,sillä hänellä oli muistissa minun pyortymiseni Oton sotilasvalatilaisuudessa. ”onko meille aina pakko tapahtua jotakin ” oli hänen jatkokysymyksensä.No en tiedä pakosta,mutta aika usein tuntuu meidän kohdalla sattuvan ja tapahtuvan.Minä en kauheasti mieheni kohtauksesta hätkähtänyt,sillä hänellä on ollut vastaavia muutaman kerran aiemminkin.Googletohtoreina olemme tulleet tulokseen ,että vaiva johtuu varmasti sappikivistä.Joka tapauksessa hän oli kuitenkin   kohtalaisessa kunnossa siinä vaiheessa kun me muutkin tulimme teatterista ulos ja aloimme kilistelemään lasit kuohuvaa produktion kunniaksi.Nyt vain odottelemme,että saamme nähdä  loputkin  osat 13-osaisesta sarjasta sitten keväällä.