Etsimistä

Rakas siskoni kertoi eilen fb statuksessaan etsivänsä hukkaamiaan,löytämiään ja uudelleen hukkaamiaan luistimia.Samastuin hänen tilanteeseensa ihan hirveän hyvin.Minäkin nimittäin etsin päivittäin mitä ihmeellisempiä asioita mitä ihmeellisemmistä paikoista.Voisikin ehkä ajatella,että me olemme saaneet hukkaamisen ja etsimisen geenin äidinmaidossa.Se ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa pätkääkään sillä äitimme ei koskaan tarvitse etsiä yhtään mitään.Hän tietää tasan tarkkaan missä hänen tavaransa on ja aika usein senkin missä meidän hukassa olevat tavaramme saattavat olla.Tänä aamuna minä etsin silitysrautaa koska olin suunnitellut vaatetukseni niin,että siihen kuuluva paita olis sellainen joka tarvitsi silityksen ennen päällelaittoa.Minun mielestäni silitysraudan kuului olla jääkaapin yläpuolella olevassa kaapissa koska sieltä olen sen viimeiset 20-vuotta ottanut aina tarvitessani.Eipä ollut nyt joten juoksin kiroillen  ja etsien pitkin kämppää ihan ilman tulosta.Lopulta älysin lähettää perheen whatsup ryhmään kysymyksen ja tiedustella,että onko muilla perheenjäsenillä ajatusta siitä missä rauta saattaisi olla.Toivoin pikaista vastausta.Fanny lähetti vastuksen jossa luki yksinkertaisesti ja yhdellä sanalla :Hesassa. Sen jälkeen hän lähetti kuvaviestin jossa hän söpösti pää kallellaan hymyili minulle.Lähetin hänelle vastauksesksi sellaisen vihaisen piruhymiön.No asia selvisi ja minä suunnittelin vaatetukseni uudelleen.Myöhemmin päivällä sain kuulla,että silitysrauta on ollut Helsingissä aika kauan,ehkä kuukauden.Mikä taas kertoo pikkuisen siitä,että kuinka usein minä vaatteitani silittelen.

Mukavaa viikonloppua kaikille ihanille,minä laskeudun siihen kahvikupillisella ja tilkalla konjakki