Festarivertailua

Instagramia ja Facebookkiani seuraavat ovat saaneet kyllästymiseen asti katsella päivityksiäni Suomipop festareilta.Tänään koiralenkillä ajatukseni vielä harhailivat kaikessa nähdyssä kuullussa ja koetussa.Huomasin myös vertailevani tätä viimeistä festrikokemustani siihen ensimmäiseen festraikokemukseeni joka taisi olla Provinssirokissa joskus vuonna 1990 tai 1991.Minulla oli seuranani opisekukaverini ja matkaan olimme lähteneet ilman minkäänlaista tietoa majoituksesta.Meillä ei myöskään ollut mukanamme telttaa tai ainakaan emme sitä käyttäneet vaan laitoimme illan päätteeksi pötkölleen nurmikolla paljaan yötaivaan alle.Mielestämme ympärillämme ei silloin kauheasti muuta nukkujaa ollut.Aamulla heräsimme möreään miesääneen joka päämme yläpuoleta kailotti jokseenkin näin ” hei kundit tulkaa kattoo,tääl on muijia”.Muistan,että möreän miesäänen omistajalla oli paljon tukkaa ja paljon mustaa vaatetta ,ja niin oli hänen kavereillaankin.He olivat ilmeisesti yöllä laittaneet telttansa pystyyn viereemme meitä huomaamatta ja olivat  aamulla seuran löytymisesta kovin tohkeissaan.Me emme olleet vaan nousimme pikaisesti ylös, keräsimme kamppeemme  ja jatkoimme festarielämää muualla.Tämän vuotinen majoituksemme oli hieman toisenlainen.Boutigue hotel Yöpuu Jyväskylässä tarjosi meille ihanat puitteet ja yhtään ei haitannut se,että aamupalalla sain juoda skumppaa, syödä ihan omasta toiveesta valmistettua munakasta tai haudutettua uunipuuroa ja juoda talon omaa mansikkamehua.Festivaalipölyt olisimme saaneet pestä pois privaatilla saunavuorolla,mutta siihen ei meidän aikataulullamme jäänyt aikaa.Jos Ulla olisi silloin Provinssirokkivuonna katsellut tämänvuotista majoitustamme olisi hän sitä varmaan melkoisena kermaperseilynä pitänyt.Ja saattoi se vähän sitä ollakkin mutta majoituksesta jäi festarimusiikin ohella erittäin kiva muisto meille kävijöille.Musiikillisesti sain elämyksiä, myös sellaisilta artisteilta joilta en sitä aivan odottanut.Tiesin itkeväni Haloo Helsingin esiintyessä mutta en ollut aivan varutunut siihen ,että Jenni Vartiainen saisi minut ( ja myös siskoni ) totaalisen tunnekuohun valtaan. Juha Tapio on vain yksikertaisesti loistava ja Tähkällä  on käsittämätön lavakarisma.Robinin energiaa on vaikea ylittää, Teflon Brothers biletti kunnolla ja Vesala on  pöyristyttävän hyvä.Ja niin oli moni muukin niistä kahdestakymmenestä neljästä bändistä jotka kuulin joko osittain tai kokonaan kolmen päivän aikana .Ensi vuoden Suomipop liput on kuulemma tulleet myyntiin ja mietimmekin jo mieheni kanssa että pitäisikö?.Jos menemme toivottavasti seura olisi sama.On nimittäin  ihanaa kun voi huoletta heittä paskahuumori vaihteen päälle eikä tarvitse mitään esittää eikä tärkeillä .Onneksi minun ei  kuitenkaan tarvitse siihen ensi vuoteen asti kituutella sillä minä ja sisko mennään jo kahden viikon päästä Qstockkiin .Aikataulujen rakentamien on alkanut.Muistaakseni näimme loistavan aikatauluttamisen ansiosta viime vuonna kahden päivän aikana 16-17 bändiä. Kyllä me samaan pääsemme tänäkin vuonna.Tai sitten parannamme.