Helppo elämä

Ellun ensimmäinen työ-ja filmauspäivä on pulkassa.Se oli mennyt hienosti.Aikamoista hyvähermoisuutta hän oli osoittanut kuvauspaikalla siinä vaiheessa kun ampiainen kesken kuvausten oli päättänyt pistää häntä reiteen.Hän ei ollut inahtanutkaan,  ettei sekoittaisi filmauskuvioita.Minusta se on aivan käsittämätöntä.Itse olisin huutanut ja mesonnut,oli kamerat käynnissä eli ei.Minusta tuntui aamulla hieman oudolta lähettää nuorimmaiseni hommiin ja jatkaa itse hyvinkin vapaata kaupunkilaiselämää.Ihan pienen hetken meinasi jopa huono omatuntokin nostaa sarviaan ihan vain sen vuoksi,ettei minulla ollut mitään pakkoa mihinkään.Onko ihmisellä edes lupaa sellaiseen? Minä lähdin ajatusteni kanssa lopsimaan Kampin metroasemalta jonka liepeile olin Ellun jättänyt kohti uimastadionia.Kuljin Finlandia talon ohi puistoon ja miihailin pitkin töölönlahden ( kait se se on ? )  rantoja.Välillä pysähdyin katselemaan sorsia ja muuten vaan kaunista Helsinkiä.Stadikalla uin Kilometrin.Se meni mielestäni yllättävän helposti ja olin aivan otettu omasta uimavauhdistani.Välillä minä ihan ohitin kanssauimareitani jottei oma uimatahtini menisi sekaisin.Ja jotta tässä nyt realiteeteissä pysyttäisiin niin minä valitisin siis sen uimaradan jonka päädyissä luki ”hitaasti uivat kuntouimarit ”.Keski-ikä radalla saattoi olla aika korkea,sillä minun lisäkseni radalla uijat olivat pääsääntöisesti 80+.Mikä ehkä selittää ne ohitukset. Jokatapauksessa palkitsin oman suoritukseni sillä,että kärvensin uinnin jälkeen nahkaani useita tunteja.Kun olin mielestäni tarpeeksi itseäni grillannut lähdin lompostamaan majapaikkaani siistiytyäkseni ennen seuraavaa siirtoa.Siistiytymisen jälkeen suoriuduin metrolla keskustaan ja mansikoiden oston jälkeen siirryin kalliolle kukkullalle tyttärieni kanssa hetkeksi palvomaan aurinkoa.Niin ja päivän skumpan nautin terassilla odottaessani Ellua töistä.Voiskohan sanoa,että melko hyvä päivä,tai ainakin rentouttava sellainen.