Hölkkä,hölkkä liika …

Minä en pidä juoksemisesta.Ensinnäkin minä en muista koskaan olleeni sellaisessa fyysisessä kunnossa,että juokseminen olisi tuntunut ( saatikka sitten näyttänyt ) helpolta ja mukavalta.Toiseksi juostessa konkretisoituu niin erinomaisen hyvin se,mikä minun ongelmani oikeasti on:kaikki hölskyy.Vaikka juoksutrikoot nostaisi kainaloihin asti niin ensimmäisen juoksuaskeleen jälkeen ne valahtavat  vatsamakkaran alapuolelle.Ja se vatsamakkara sitten jatkaa omaa iloista eloaan hölskyen vapaasti ylös -alas-ylös-alas.Joka askeeleen tahtiin.Ei ihan kauhen mukavaa.Kun siihen vielä yhdistää rintaliivit joiden olkaimet tippuvat käsivarsille antaen myös tisseille luvan hölskyä ylös-alas-ylös-alas omaa tahtiaan on rytmiikka kropassa valtavaa,mutta ei välttämättä kaunista katseltavaa.Tänään minä kuitenkin olen juossut.Koska pt.ni määräsi itselleen vapaapäivän otti vanhin tyttäreni ohjat käsiinsä.Ja hän ei nyt jäänyt hommassa yhtään pikkusisartaan huonommaksi.Se täytyy kuitenkin sanoa,että vaikka en juoksemisesta pidäkkään on se huomattavasti mukavampaa metsäpoluilla kuin missään muualla.Ehkä minussa kuitenkin asuu piilevä suunnistaja.